Olet täällä

Hyvät käytännöt: Pohdintaa - Suuri tulevaisuus

Nämä tulevaisuuteen katsovat artikkelit ovat tämän kertaisen Hyvät käytännöt -artikkelisarjan viimeiset. Koko sarjan perusteella on helppo vakuuttua siitä, että puurakentamisella on edessään suuri tulevaisuus. Suurta kasvua ennakoivat muun muassa saksankielisen Euroopan, Ruotsin ja Pohjois-Amerikan investoinnit. Myös Suomi tulee saada mukaan tähän joukkoon.

Artikkelisarjassa esiin nostetut yritykset ja toimijat ovat kukin tahollaan alansa eturivin toimijoita. Korostan, että näitä ei tule verrata suoraan Suomessa toimiviin puualan yrityksiin. Hieman yleistäen, Suomessa toimivat puualan yritykset ovat materiaaleja valmistavia yrityksiä. Ne ovat erittäin tehokkaita eri muotoon jalostetun raaka-aineen markkinoille saattajia. Artikkeleissa esiintuodut yritykset puolestaan ovat materiaaleja käyttäviä ja edelleen jatkojalostavia yrityksiä, joissa tuotteiden käyttöön liittyvä korkea osaaminen on olennainen osa liiketoimintaa ja myyntiä. Ne toimivat aivan eri bisneksessä ja ovat myös keskellä laajaa markkina-aluetta, toisin kuin suomalaiset yritykset. Suomessa tällaisia yrityksiä on vielä verrattain vähän.

Sarjan perusteella mieleeni nousee kaksi kysymystä:
1. Miksi suomalainen erinomainen puu kelpaa jatkojalostukseen ulkomailla, mutta vain harvoin Suomessa?
2. Miksi suomalaisesta puusta ulkomailla jatkojalostettuna tulee usein kilpailukykyistä ja kannattavaa, mutta Suomessa taas ei?

Kysymysten avoin pohtiminen voisi auttaa määrittelemään keinoja, joilla edistämme toimialamme hyvinvointia ja hyötyjä Suomessa ja kilpailukykyä myös maailmalla.

Monissa maissa on poliittisia ohjelmia puurakentamisen edistämiseksi. Niiden tavallisia teemoja ovat puun käytön säädösesteiden ja osaamiskapeikkojen poistaminen sekä esimerkkikohteiden aikaansaaminen. Teemat ovat hyviä, mutta niiden lisäksi tulisi löytää suoraviivaisempia keinoja kysynnän lisäämiseksi. Kun kysyntä kehittyy pitkäjänteisesti, tarjontakin alkaa kehittyä ja muutoksista tulee pysyviä. Ei haittaisi, vaikka jonkin ohjelman tavoite olisi luoda puulle etumatkaa. Esteiden poistaminen ja tasavertaisen aseman saavuttaminen ei vielä välttämättä tee puusta haluttavaa.

Ympäristöasioista on pitkään toivottu puurakentamisen vauhdittajaa. Niiden vaikutus kuitenkin on melko vähäinen ja tullee olemaan sitä myös jatkossa ilman merkittävää säädös- tai vero-ohjausta. Puurakentamisen ympäristöystävällisyys on useimmissa tapauksissa mukava kaupantekiäinen, jos puu muutoin pärjää kilpailuissa. Olen usein kuullut sanottavan, ettei puun ympäristöystävällisyydestä olla valmiita maksamaan lisähintaa, mutta miksi pitäisi? Maksaahan saastuttava autokin enemmän kuin vähemmän saastuttava. Myös rakentamisessa säädös- ja vero-ohjauksella tulisi pitää huolta siitä, että ympäristölle ystävälliset ratkaisut ovat edullisimpia hankkia.

Puun käyttöä voitaisiin edelleen laaja-alaistaa. Se voi tapahtua montaa kautta joko kokonaan uusilla käyttöalueilla tai osana nykyistä rakentamista. Maailmalla ylöspäin meneminen vaikuttaa olevan muodikasta. On helppo olla samaa mieltä korkeiden puutalojen tuomista hyödyistä. Ne avaavat ihmisten silmiä puun mahdollisuuksista ja poistavat ennakkoluuloja siitä, mitä kaikkea puulla on mahdollista tehdä.

Suurin markkina voi kuitenkin olla lähempänä. Puun käyttöä voitaisiin lisätä myös nykyisissä rakentamistavoissamme. Tämä ei välttämättä edellytä suuria kehityspanoksia vaan osaamista ja oivallusta siitä, millaista lisäarvoa puu voisi rakentamiseen tuoda. Se voisi monessa tapauksessa olla pienemmän vastuksen tie ja helpommin käyttäjien omaksuttavissa. Tämä edellyttäisi asiakkaiden tarpeiden ymmärtämistä ja niihin vastaamista. Jostain syytä puuala toimii usein päinvastoin. Siinä missä teräkselle on yhdet suunnitteluarvot valmistajasta riippumatta, puualan toimijoilla arvot ovat valmistajakohtaisia. Siinä missä betonirakentajat ovat vakioineet rakentamistavat ja liitosdetaljit, puurakennuksen suunnittelijan tulee hallita suunnaton joukko valmistajakohtaisia ratkaisuja. Puurakentamisen valitetaan edellyttävän paljon suunnittelua, mutta samaan aikaan toimiala kasvattaa sen tarvetta itse. Myös yhdistelmärakenteet voisivat olla hyvä tapa kasvattaa puun käyttöä. Jos kaikkea ei vaadittaisi tehtäväksi puusta, puu voisi olla helpommin omaksuttavissa joihinkin osiin rakennuksista. Kaikki puun käyttö on enemmän kuin ei mitään. Kaikkea ei tarvitse rakentaa puusta. Myös uusi paloturvallisuusasetuksemme kannustaa tähän.

Oma lukunsa todennäköisesti tulee olemaa materiaaleihin ja robotiikkaan liittyvä kehitys. On hyvin todennäköistä, että materiaalitekniikan ja robotiikan kehitys muuttaa rakentamisen tapoja tulevaisuudessa joksikin aivan muuksi kuin vielä edes osaamme kuvitella. Voi myös olla, että hyödynnämme puuta tulevaisuudessa jossain aivan eri materiaalimuodossa kuin nyt ajattelemme puun olevan.

Yksi puurakentamisen menestyksen avain vaikuttaa olevan siinä, kuinka hyvin toimialamme kykenee houkuttelemaan mahdolliset uudet asiakas-alat puun käytön pariin. Sitten kun muutkin kuin puurakentajat alkavat miettiä, miten he voisivat tehdä puusta bisnestä, pääsemme maaliin. Tässä kohtaamme Suomessa edelleen melko paljon asenteita. On tärkeää herättää uteliaisuutta puun käytön mahdollisuuksiin. Se osaaminen, jolla puurakentaminen menestys rakennetaan, ei välttämättä ole alalla itsellään. Sen syntymistä tuetaan hyvillä tarinoilla ja kiinnostavilla kohteilla ja ennen kaikkea kasvavalla kysynnällä. Parhaimmillaan se voi johtaa kokonaan uusien yritysten ja toimialan syntyyn.

Lähihistorian valossa puurakentaminen yleistyy nopeimmin uusien yritysten kautta, kun rakentamiseen syntyy uusia toimijoita, jotka perustavat liiketoimintansa puun käyttöön. Ne ottavat tavallisesti haltuunsa koko arvoketjun, toisin sanoen rakennusosien valmistuksen lisäksi ne huolehtivat suunnittelusta ja työmaatoiminnoista. Näin tapahtui puurakentamisen yleistyessä Englannissa 80-luvulla, Skotlannissa 90-luvulla ja Ruotsissa 2000-luvulla. Sama kehitys on käynnissä nyt myös Suomessa. Puisten rakennusmateriaalien ja puuhun perustuvien rakennusosien valmistukseen on syntynyt joukko uusia yrityksiä. Se on ollut myös Puuinfon toiminnan tavoite vuodesta 2010.

Muutama epäilevä Tuomas on matkan varrella todennut, että puun tulevaisuus voi olla suuri, mutta ei ole sitä välttämättä Suomessa. Mielestäni sillä, missä puun tulevaisuus on suuri, ei ole niin isoa merkitystä. Eri maiden ja maanosien keskinäinen kisailu puurakentamisen saavutuksissa hyödyttää lopulta kaikkia.

Monessa maassa puun käyttö on näyttävistä kohteista huolimatta edelleen melko marginaalista. Markkinaosuuksia katsomalla Suomi on yksi maailman kärkimaita puurakentamisessa.

Mikko Viljakainen, Puuinfo Oy


Artikkeli on osa toimittaja Markku Laukkasen toimittamaa Hyvät käytännöt -artikkelisarjaa, joka esittelee puurakentamisen toimintatapoja ja trendejä eri puolilla Eurooppaa. Sarja käsittelee muun muassa puurakentamisen kasvun tekijöitä julkisessa rakentamisessa, puun tuloa kaupunkirakentamiseen, vanhan rakennuskannan korvaamista puuratkaisuilla, teollisen esivalmistuksen, suunnittelun ja laadun vaikutusta kilpailukykyyn, rakennusteollisuuden ja yksityisten sijoittajien heräämisestä puurakentamisen kasvavaan markkinaan, puutuotealan kasvavia investointeja ja alan edunvalvonnan tärkeyttä osana metsien käytön hyväksyttävyyttä.


Artikkelisarjan julkaisua on rahoittanut Marjatta ja Eino Kollin säätiö.


Artikkelisarjan kaikki artikkelit löytyvät täältä.