Opintomatkat olivat oleellinen osa puun käytön edistämistä. Matkoja järjestettiin Norjaan, Keski-Eurooppaan, jossa erityisesti alppialueelle sekä Pohjois-Amerikkaan. Matkat liittyivät mm. Suomessa käynnissä olleisiin hankkeisiin, kuten Sibelius-talo ja Pirkka-halli, yliopistojen Puustudioiden toimintaan, alueellisiin kehittämishankkeisiin ja yleensä heränneeseen kiinnostukseen puun käytön mahdollisuuksista.
Pohjois-Amerikka ja erityisesti länsirannikolla Washingtonin osavaltio ja Brittiläinen Kolumbia olivat kustannustehokkaaseen ja vakioituun puurakennejärjestelmään tutustumiseen erinomainen matkakohde. Platform-rakentaminen on siellä se ainoa tapa toteuttaa asuinrakentamista, pois lukien pilvenpiirtäjät, mutta mukaan lukien Bill Gatesin omakotitalo Seattlessa. Arkkitehti Brown, pastori Naukkarinen ja matkaopas Karpio vastasivat erinomaisesti ammatillisesta ja kulttuurisesta ohjelmasta. Matkoille saatiin houkuteltua viranomaisia, suunnittelijoita, puualan edustajia ja mediaa. Tarkoitus oli näyttää, että kerrostaloalueita voi toteuttaa tehokkaasti puusta, mutta se edellyttää avointa puurakennejärjestelmää, johon puuala, rakennusala sekä viranomaiset sitoutuvat.
Keski-Euroopan matkoilla tutustuttiin julkiseen rakentamiseen, jäähalleihin, konserttitaloihin, kerrostaloihin ja edistykselliseen puutuoteteollisuuteen. Yleinen havainto oli, että arkkitehti- ja rakennesuunnittelijoiden tiivis yhteistyö keskenään ja tuoteosavalmistajien kanssa on mahdollistanut upeat rakennukset niin puusta kuin muistakin materiaaleista. Matkakohteista suosituin ja myös antoisin oli Sveitsi. Siellä haasteena oli pitää opintomatkailijoiden kiinnostus puurakenteissa eikä betonipinnoissa. Yleiseksi lentäväksi lauseeksi matkoilla muotoutui “ei onnistu Suomessa”! Vitseissä on aina totta toinen puoli.
Platform-järjestelmä
Suomessa kehitettiin vuosituhannen vaihteen molemmin puolin aktiivisesti avointa puurakennusjärjestelmää. Puurakentamisesta pyrittiin saamaan entistä monipuolisempaa ja kilpailukykyisempää yhtenäistämällä tiettyjä puurakentamiseen liittyviä käytäntöjä. Suunnittelun näkökulmasta yhtenäistäminen koski lähinnä rungon yksittäisiä osia ja toistuvia teknisiä ratkaisuja.
Käytännössä Suomeen pyrittiin tuomaan Platform-järjestelmä, joka on mm. Pohjois-Amerikassa yleisin tapa toteuttaa asunto- ja julkista rakentamista. Yhtenä tavoitteena oli järjestelmän kautta vakioida puurakentamisen tuotejärjestelmä vastaamaan erityisesti rakennuttajien vaatimukseen kilpailuttamismahdollisuudesta. Järjestelmänmukaisesti rakennukset voitaisiin suunnitella ja toteuttaa tehdasvalmisteisista valmisosista käyttämällä samassa hankkeessa yhdessä ja erikseen eri valmistajien komponentteja. Avoimen järjestelmän yhteiskehittäminen sekä tuote-, tieto ja tuotantojärjestelmän vakiointi olisi nostanut puurakentamisen kilpailukykyä ja laatua.
Platform-rakentamista testattiin asuntomessuilla pien- ja rivitaloissa. Siitä tehtiin RT-kortit. Teollisuutta, niin puu- kuin levyteollisuutta motivoitiin tuottamaan mittamaailmaan sopivia tuotteita sekä puu- ja rakennustarvikeliikkeitä varastoimaan niitä. Lisäksi piti tietysti saada rakentajat rakentamaan.
Platform-rakentaminen oli puun käytön edistämisen ydintä pitkän aikaa. Läpimurtoa järjestelmä ei kuitenkaan Suomessa tehnyt.
MMM Petri Heino, Puuinfon toimitusjohtaja 2006–2010 (Kirjoitus on julkaistu kirjassa ”Puutavarakaupan kulta-aika”)
