Metsäbiotalouden tiedepaneelin uuden tutkimushankkeen tulokset osoittavat, että puun käytön lisääminen rakentamisessa tukee Suomen hiilineutraaliustavoitetta ja auttaa vastaamaan EU:n kiristyvään ilmastosääntelyyn. Puun käyttäminen erityisesti kerrostalojen rakentamisessa on vaikuttava tapa vähentää rakennussektorin päästöjä ilman hakkuiden lisäämistä.
Vuonna 2025 voimaan astunut rakentamislaki ja sen nojalla annetut asetukset rakennusten ilmastoselvityksestä ja hiilijalanjäljen raja-arvoista eivät Metsäbiotalouden tiedepaneelin mukaan ohjaa riittävästi rakentamisen materiaalivalintoja. Hiilijalanjäljen raja-arvot on asetettu vielä liian väljiksi.
”Puurakennus on hiilivarasto ja puun käytön lisääminen rakentamisessa on tehokas keino vähentää rakennussektorin päästöjä. Rakentamisen sääntelystä on ilmastopolitiikalle hyötyä, jos hiilijalanjäljen raja-arvoja kiristetään nykyistä nopeammin ja rohkeammin”, Tampereen yliopiston rakennusopin professori Markku Karjalainen metsäbiotalouden tiedepaneelista sanoo.
Metsäbiotalouden tiedepaneelin tutkimushankkeessa selvitettiin, millaisia vaikutuksia rakentamislailla ja sen nojalla annetuilla asetuksilla on puun ja metsien käyttöön sekä rakennussektorin kokonaispäästöihin vuoteen 2035 saakka.
Hankkeessa tehtiin kolme skenaariota, joiden avulla saavutettaisiin 0,3, 0,6 tai 1,5 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin (MtCO₂e) päästövähennykset vuoteen 2035 mennessä lisäämällä puurakentamista erityyppisissä rakennuksissa (käyttötarkoitusluokka), kuten kerrostaloissa, toimistoissa, opetusrakennuksissa ja varastohalleissa. Eri skenaariot tarkoittavat esimerkiksi, että 10, 20 ja 60 prosenttia kerrostaloista tehtäisiin puurunkoisina.
Suurin päästövähennyspotentiaali on kerrostaloissa
Rakennettu ympäristö aiheuttaa kolmanneksen kaikista Suomen päästöistä. Tutkimushankkeessa laaditut skenaariot osoittavat, että puun käytön lisääminen rakentamisessa voi vähentää rakennetun ympäristön vuosittaisia kokonaispäästöjä jopa 11 prosenttia verrattuna nykyiseen tasoon.
Suurin potentiaali puun käytön lisäämiseen on kerrostalorakentamisessa. Suomi on Euroopan toiseksi kerrostalovaltaisin maa: noin 47 prosenttia kaikista asunnoista sijaitsee kerrostaloissa, ja noin kolme neljäsosaa uusista asunnoista rakennetaan kerrostaloihin. Kuitenkin vain noin neljä prosenttia asuinkerrostaloista on nykyisin puurunkoisia.
Puurakentamisen lisäämisellä saavutettavat päästösäästöt ovat merkittävän suuruisia suhteessa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa esitettyihin muihin päästövähennystoimiin (kuva alla).
Puun käyttö kasvaisi myös keskittymällä asuntotuotannossa nykyistä enemmän pientaloihin. Suomen uusista pientaloista noin 90 prosenttia on puurunkoisia. Tämä ei ole kuitenkaan ilmastopolitiikan kannalta tehokkainta mahdollista maankäyttöä.
Puurakentamisen lisääminen ei edellytä hakkuiden kasvattamista
Tutkimushankkeen lähtökohtana on ollut, että puun käyttöä rakentamisessa voidaan lisätä ilman metsien hakkuumäärien kasvattamista ja jopa hakkuita vähentämällä.
Ilmaston kannalta olisi perusteltua siirtyä puun lyhytikäisistä käyttökohteista, kuten paperista, pakkauksista ja energiantuotannosta, pitkäikäisempiin käyttökohteisiin, kuten rakentamiseen. Puun ohjaaminen korkeamman lisäarvon ja pidemmän käyttöiän tuotteisiin lisää metsäteollisuuden arvonlisää kotimaassa, jos puuta jalostetaan nykyistä enemmän Suomessa.
Puuta kannattaa hyödyntää yhä enemmän myös osana hybridirakentamista yhdessä betonin, teräksen ja muiden materiaalien kanssa.
”Rakentamisen päästöjä ei vähennetä asettamalla rakennusmateriaaleja vastakkain, vaan kehittämällä ratkaisuja, joissa puun ja muiden materiaalien yhdessä tuomat päästösäästöt saadaan maksimoitua”, tutkimushanketta johtanut Aalto-yliopiston professori Matti Kuittinen sanoo.
Puurakentamisesta tulee tehdä ilmastopolitiikan väline
Puurakentamisen mahdollisuuksia ilmastopolitiikassa ei Metsäbiotalouden tiedepaneelin mukaan ole otettu Suomessa vielä riittävän hyvin huomioon.
Tanskassa rakennusten päästörajojen kiristyminen on lisännyt biopohjaisten rakennusmateriaalien käyttöä. Lisäksi EU:ssa valmistellaan parhaillaan vapaaehtoisia hiilivarastomarkkinoita (CRCF), jotka voivat toteutuessaan parantaa puupohjaisten ratkaisujen kilpailukykyä.
“Rakennusten hiilisertifikaateista voi tulla merkittävä tulonlähde rakentajille ja kiinteistöjen omistajille. Tässä ilmastotoimet ja talous ohjaavat rakentamista samaan suuntaan”, toteaa Kuittinen.
Metsäbiotalouden tiedepaneelin politiikkasuositukset
Otetaan puun käyttö rakentamisessa osaksi ilmastopolitiikkaa
Suomen tulee määrittää vähähiilisen rakentamisen ohjelma, joka ohjaa myös puurakentamista. Rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvoja tulee kiristää nopeammin ja ympäristöministeriön teettämien selvitysten mukaisesti. Silloin ne ohjaavat aidosti vähäpäästöisiin materiaalivalintoihin.
Edistetään puun käyttöä kerrostalorakentamisessa
Kerrostalorakentamisen sääntelyä tulee päivittää muiden Pohjoismaiden mukaiseksi. Rakennusmääräyksiä sekä rakennusteknisiä ja toiminnallisia vaatimuksia on kehitettävä siten, että puupohjaiset ratkaisut olisivat teknisesti, toiminnallisesti ja kustannuksiltaan varteenotettavia vaihtoehtoja.
Ohjataan puun käyttöä pitkäikäisiin ja korkeamman lisäarvon tuotteisiin
Puun käyttöä pitää ohjata nykyistä enemmän pitkäikäisiin ja korkean arvonlisän käyttökohteisiin, kuten rakentamiseen. Tämä edellyttää strategisia päätöksiä puutuotteiden jalostamisesta Suomessa, sääntelyä puun käytön ohjaamiseksi sekä EU:n CRCF-kehyksen hyödyntämistä.
Rakentamisen päästöjen vähentäminen vaatii osaamista, koulutusta ja asennemuutosta
Puupohjaiset ratkaisut on integroitava osaksi koulutusta ja teollisen rakentamisen järjestelmiä, jotta puun käyttöä voidaan lisätä hallitusti ja pitkäjänteisesti. Suomi tarvitsee kilpailukykyisen teollisen puurakentamisen osaamiskeskuksen, joka vahvistaa puurakentamisen TKI-toimintaa ja osaamista.
Raportti: Vähähiilisen rakentamisen lainsäädännön vaikutus puurakentamiseen
Lisätiedot
Lisätietoja antavat professori Matti Kuittinen Aalto-yliopistosta (matti.kuittinen@aalto.fi) sekä panelisti, professori Markku Karjalainen Tampereen yliopistosta.
Markku Karjalainen
Professori, Tampereen yliopisto
+358 40 583 2127, markku.karjalainen@tuni.fi
