Olin valmistunut arkkitehdiksi ja työskennellyt muutaman vuoden ”normaaleissa” arkkitehdin tehtävissä, kun keväällä 1994 luin ilmoituksen Sveitsiin opintomat kassa, jonka Puuinfo järjestäisi opiskelijoille. Vaikka en ollutkaan enää opiskelija, ilmoittauduin mukaan, mikä oli yksi parhaista päätöksistäni arkkitehtina.
Puuinfon toimitusjohtaja Pertti Hämäläisen johdolla kiersimme tutustumassa uusiin puurakennuksiin ja erityisesti puurakentamisteollisuuteen eri puolilla Sveitsiä. Tapasimme muun muassa maailmankuulun puusepän ja insinöörin Hermann Blumerin vielä silloin pienessä verstaassaan, jossa jo silloin tehtiin uskomattomia puurakenteita kohtuullisen vaatimattomilla tuotantovälineillä.
Innostavalla matkalla jäi kuitenkin eniten mieleen pieni puurakennusyritys, joka toteutti noin kahdeksan puista omakotitaloa vuodessa. Talojen puukomponentit tehtiin vanhassa maatalousrakennuksessa, jonka sisältä löytyi tietokoneohjattu puuntyöstöasema sekä robotti, joka syötti puutavaran työstettäväksi asennusvalmiiksi komponentiksi.
Ei voi myöskään unohtaa Pertti Hämäläisen paneutunutta, mutta samalla sivustaseuraavaa roolia matkanvetäjänä. Hän antoi tilaa muiden mielipiteille, ja joka aamu bussissa oli eväät valmiina odottamassa tulevan päivän ohjelmaa. Opiskelijoiden hyvinvointi oli tärkeällä sijalla Pertin ajatuksissa. Hän korosti, että ”vanha koira ei opi uusia temppuja”, ja siksi tulevaisuuden tekijät olivat usein ensisijalla Puuinfon toiminnassa.
Olin jo aiemmin kiinnostunut puun käytöstä rakentamisessa professori Bengt Lundstenin vetämällä Rakennusten peruskorjaus -kurssilla. Tein harjoitustyönä myöhemmin toteutetun korjaussuunnitelman alun perin 1920-luvulla rakennettuun puutaloon. Ajattelin, että puu on niin yksin kertainen materiaali, että minäkin voisin oppia ymmärtämään sitä.
Puuinfon opintomatka oli kuitenkin lopullinen kipinä, jonka ansiosta päätin keskittyä puurakentamiseen. Sen jälkeen olen yrittänyt oppia puusta kaiken mahdollisen sekä osallistunut Puuinfon toimintaan monin eri tavoin hyödyntänyt sen palveluja jo 30 vuoden ajan.
Kun toimin puurakentamisen professori Eero Paloheimon assistenttina Teknillisessä Korkeakoulussa, Pertti Hämäläisellä oli tapana soittaa minulle ja kysyä olisinkokiinnostunut tulemaan mukaan esimerkiksi kattotuolitehtaaseen tai muuhun puuyritykseen, johon hän oli matkalla vierailulle. Tietysti olin, ja matkat olivat kiinnostavia, hauskoja ja opettavaisia. Pertin mukana pääsin tutustumaan kulissien takaa puutuoteteollisuuteen ja vältyin virallisilta esittelykalvoilta.
Hämäläisen väistyttyä eläkkeelle, toimitusjohtajan tehtävät otti Petri Heino. Tässä välissä olin kasvanut ”asiantuntijaksi”, ja osallistuin Puuinfon aktiviteetteihin monin tavoin sekä Suomessa että ulkomailla. Puuinfon toiminta oli muuttunut kansainvälisemmäksi eikä opintomatkojakaan unohdettu. Pertin tavoin Petrille pystyi sanomaan suoraan mielipiteensä, vaikka se ei ollutkaan aina harkittu ja perusteltu. Verkostoituminen oli osa toimintaa, ja jo ensimmäiseltä Sveitsin matkalta lähtien syntyi hyviä tuttavuuksia ja ystävyyksiä.
Varsinainen korkeakoulu oli toimiminen Puuinfon julkaiseman Puu-lehden päätoimittajana vuosina 2004–2014. Elettiin puurakentamisen voimakasta kehityskautta, ja sain tutustua kaikkiin merkittäviin uusiin puurakennuksiin Suomessa ja vähän muuallakin maailmassa. Kymmenen vuoden kausi oli opettava syväluotaus puun käyttöön ja puurakentajiin. Tavoitteenani oli kertoa puurakentamisen ratkaisuista mahdollisimman selkeästi ja sitä kautta kehittää puun käyttöä Suomessa. Puuinfo antoi vapaat kädet toimia. Olihan valintaperusteena tehtävääni, että olin kuulemma ”sopivan” itsenäinen.
Puu-lehden tekemisen lisäksi osallistuin Puuinfossa muun muassa RT-korttien uudistamiseen, suunnittelin muutaman asuntomessutalon ja osallistuin sekä kotimaisiin että kansainvälisiin viestintä-, kehitys- ja koulutushankkeisiin. Olin niin aktiivinen, että monet luulivat, että työskentelen Puuinfossa.
Puuinfon järjestämä koulutus ja viestintä sekä suunnittelijoille suunnattu ohjeistus ovat olleet keskeisiä suomalaisen puurakentamisen kehityksessä. Se on lisännyt puun käyttöä moninkertaisesti suhteessa panostukseen. Parasta Puuinfon toiminnassa on ollut informatiivisuus ja neutraalius. Tietoa ei tyrkytetty eikä markkinointikikkoihin sorruttu, vaan johtopäätökset jätettiin vastaanottajalle.
Viimeisen 30 vuoden aikana maailma on muuttunut monta kertaa, ja Puuinfo sen mukana. Toiminnan resurssit ovat vaihdelleet, mutta taso on pysynyt aina korkealla ja tietoon perustuvana. Puuinfon jokaisella toimitusjohtajalla on ollut oma tapansa kehittää puurakentamista. Siksi 1990-luvun pioneeriaikojen jälkeenkin puurakentaminen on pysynyt kiinnostavana ja ajankohtaisena.
Puurakentamisen kehitys erityisesti kansainvälisesti on ollut huimaavaa. Yksi- ja kaksikerroksisista taloista on edetty satametrisiin torneihin. Tarkasteltaessa puuarkkitehtuurin menestystä Suomessa 30 vuoden aikana, ei voi olla vaikuttumatta sen laadusta eikä määrästä. Ilman Puuinfoa tällaista menestystä ei olisi tapahtunut.
Silti puurakentamisen lopullista läpimurtoa Suomessa vielä odotetaan. Työtä on jatkettava, ja Puuinfolla on edelleen tärkeä tehtävä yhteistyössä tutkimuslaitosten, korkeakoulujen ja rakennusteollisuuden kanssa. Yhteen hiileenpuhaltaminen ja nuorien tekijöiden huomioiminen ovat yhtä tärkeitä kuin 30 vuotta sitten. Kehitystyö vaatii pitkäjännitteisyyttä ja kärsivällisyyttä, eikä pikavoittoja ole.
Pertti Hämäläinen tapasi sanoa, että ”On tutkittu tarpeeksi, ja nyt on aika rakentaa”. Nopeasti muuttuvassa maailmassa tutkimusta ja kehitystyötä tarvitaan entistä enemmän, mutta tiedon soveltaminen ja testaaminen rakennuksissa on välttämätöntä. Samoin kuin vuonna 1994 Sveitsin opintomatkalle lähtiessä uskon, että puusta rakennetaan parempaa ja vähähiilistä tulevaisuutta. Niihin talkoisiin kannattaa osallistua.
Pekka Heikkinen, Kirjoittaja on toiminut puuarkkitehtuurin professorina Aalto-yliopistossa vuodesta 2008
(Kirjoitus on julkaistu kirjassa ”Puutavarakaupan kulta-aika”)
Puutavarakaupan kulta-aika
