Riskien hallinta

Puurakentaminen ei itsessään aiheuta merkittäviä lisäriskejä, mutta tuotannon sijaitseminen muualla kuin työmaalla, tavanomaisesta mahdollisesti poikkeavat sopimusmallit, kosteudenhallinta, tietyissä ratkaisuissa suppea tarjonta tai muut erityispiirteet tulee kuitenkin huomioida osana riskien arvioimista.  

Keskeisin keino riskienhallinnassa on hankkeen toteutusmalli ja valittu sopimusmalli. Sopimuksessa määritellään toimittajan ja tilaajan välisen kustannusjaon ja palkkion lisäksi riskien jakamisesta. Tunnistetut riskit ja valittu riskitaso ovat keskeinen kriteeri valittaessa sopimusmallia. Tilaajan tulee huomioida, että riskien siirtäminen toimittajalle maksaa aina ja riskin siirto ei poista riskiä. Oikean riskitason arvioinnissa tuleekin huomioida se, mitä riskejä tilaaja ja toimija kykenevät kantamaan kohtuullisin kustannuksin.  

Kaupallisten riskien hallinnassa hyvin suoritettu markkinakartoitus on avainasemassa. Toisaalta tilataan ratkaisua, joka on markkinoilta saatavissa, tai osataan valita menettely, jolla ratkaisua pystytään kehittämään markkinoiden kanssa. Sopimuksen pilkkominen pienempiin kokonaisuuksiin esimerkiksi jaetuksi urakaksi voi lisätä tarjontaa, mutta vaatii lisää hankintaosaamista ja resursointia tilaajalta. Hyvänä käytäntönä pidetään tavanomaisesta poikkeavien kohteiden suunnitteluratkaisujen tarkastuttamista kolmannella osapuolella.