Vihantasalmen puusilta

Vihantasalmen silta on rakennettu Mäntyharjun kunnassa olevan Vihantasalmen yli valtatielle 5. Silta valmistui syyskuussa 1999. Silta korvasi vanhan huonokuntoisen, teräksisen Langer-palkkisillan.

Sillan uusimista suunniteltaessa tuli esiin ajatus rakentaa luonnonkauniiseen paikkaan puusilta, joka voisi muun muassa ilmentää alueen luonnetta puumateriaalin lähteenä ja jalostajana sekä korostaa alueen ekoimagoa. Koska hanke oli sekä teknillisesti että maisemallisesti erittäin vaativa, järjestivät Kaakkois-Suomen tiepiiri, TEKES, EU ja Etelä-Savon maakuntaliitto yhteistyössä kohteesta suunnittelukilpailun talvella 1996-1997 parhaiden ideoiden esiin saamiseksi.

Suunnittelukilpailun voitti Insinööritoimisto Rantakokko & Co Oy:n kokoama työryhmä ehdotuksella ”Honkahimmeli”, jonka päälaatija oli DI Risto Kallio ja arkkitehtoninen asiantuntija arkkitehti Ilpo Väisänen. Palkintolautakunta totesi tästä voittaneesta ehdotuksesta mm. seuraavaa:

”Voittanut ehdotus on puurakentamisen perinteitä kunnioittava mutta samalla moderni ja nykyteknologiaa hyvin soveltava. Sen suunnittelussa on pystytty tasapainoisesti yhdistämään rakenteen puhdaspiirteisyys ja tarkoituksenmukaisuus esteettisesti korkeatasoiseen ja puurakenteita ilmentävään ulkomuotoon.” Lopullinen suunnitelma perustuu tähän voittaneeseen ehdotukseen.

Silta on tyypiltään kolmessa keskimmäisessä aukossa liimapuinen riippuansassilta ja reuna-aukoissa puu-betoni-liittopalkkisilta. Sillan tukivälit ovat 21 + 42 + 42 + 42 + 21 = 168 m. Sillan ajoradan leveys on 11,0 m ja kevyen liikenteen väylän leveys 3,0 m. Sillan kokonaispituus on 182 m. Alikulkukorkeus on 4,0 metriä HW:stä mitattuna. Silta on perusidealtaan perinteisiin tukeutuva, mutta mittasuhteiltaan erittäin vaativa. Etäisyys vedenpinnasta sillan korkeimpaan huippuun on n. 31 m. Silta on tiettävästi pinta-alaltaan maailman suurin valtatiellä oleva puusilta. Jännemitat ovat kaksinkertaisia Suomen pisimpiin tähänastisiin tieliikenteen puusiltoihin verrattuna.

Vihantasalmen sillan suunnittelu ja rakentaminen osoittaa todeksi, että puuta voidaan käyttää myös valtateiden silloissa kantavien rakenteiden oleellisina osina.

Tämän sillan suunnittelussa käytettiin uusinta tietoa puusiltojen tutkimus- ja kehitystyöstä, jota oli tehty tielaitoksen, Helsingin teknillisen korkeakoulun, puuteollisuuden ja TEKESin kanssa yhteistyönä 1980-luvun lopulta lähtien sekä pohjoismaisena yhteistyönä 1990-luvulla. Lisäksi tätä siltaa varten tehtiin puu-betoni-liittopalkin vaarnojen väsytyskokeita valittujen vaarnatyyppien ja liimojen varmistamiseksi. Suunnittelu vaati myös uusia innovatiivisia ratkaisuja esim. ansassillan päällysrakenteessa, jossa käytettiin puun, betonin ja teräksen yhdistelmärakennetta. Erityisen suuri suunnittelupanos tarvittiin monien liitosdetaljien suunnittelussa.

Silta soveltuu hyvin puhdaspiirteisyydellään ja puurakenteita ilmentävällä muodollaan herkkään järvien ja mäntymetsien muodostamaan maisemaan. Silta on herättänyt jo rakennusvaiheessa ainutlaatuisuudellaan laajaa mielenkiintoa niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Puupalkinto 2000