Merimieskeskus

Sataman ainoan julkisen rakennuksen tehtävänä on palvella kuin keidas, pienen monitoimitalon tapaan, pitkän matkan takaa saapuvia merimiehiä.

Merimieskeskus sijoittuu Vuosaaren sataman sisäänkäyntialueen pohjoisnurkkaan, koko satama-alueen ainoaan luonnonmuotoja ja -elementtejä sisältävään kohtaan.

Valtavien peltihallien, asfalttikenttien ja konttimerien keskellä pieni merimieskeskus oli jäädä isompiensa jalkoihin. David ja Goljat -asetelmassa vastavoimiksi valittiin pehmeän orgaaninen muotokieli ja puu, jotka ajatuksellisesti kuuluvat luonnon eivätkä rakennetun ympäristön piiriin. Pieni kukkula puustoineen ja kallioineen otettiin osaksi arkkitehtonista kokonaisuutta, jolloin pienuudesta johtuva epätasapaino kompensoitui ja rakennukselle saatiin kokoaan merkittävämpi rooli.

Rakennuksella on omaleimainen identiteetti, joka jättää kaukomatkaajalle kotiin viemiseksi muistijäljen jostain kiehtovan oudosta, mutta vieraanvaraisesta. Mereen ja kaukokaipuuseen liittyvien mielikuvien on annettu vapaasti virrata, ja laivojen muotokieli on ollut inspiraation lähteenä. Puurakenne yhdistettynä kompaktiin hahmoon on kunnianosoitus purjelaivojen tarkoituksenmukaisuuteen perustuvalle rakennusperinteelle ja siitä kasvavalle estetiikalle.

Rakennuksen puurankarunko ja katon kertopuupalkisto on jäykistetty paikalla valetuilla betoniseinillä. Eteläjulkisivun verhouksena on vinoon limitetty, vakiopituinen höylätty ja harjattu lauta. Pohjoispuolella profiilina on pystyyn käännetty, ”norjalais-pontti” vinovuorilauta. Puuverhoukset ovat kevyesti puunsuoja-aineella sävytettyä Siperian lehtikuusta.

Merimieskeskus on vihitty kirkoksi. Tunnustuksellisuus tuodaan esiin hienovaraisesti, vierailijoiden omaa uskontoa ja kulttuuritaustaa kunnioittaen.