Seurakuntakeskus Sallila

Uusi seurakuntakeskus täydentää Pihtiputaan puukirkon pihapiirin. Vanhan miljöön täydentämisessä uudella seurakuntakeskuksella kysymys on mittakaavasta, hierarkiasta, tunnelmasta, materiaaleista sekä maiseman rajaamisesta.

Seurakuntakeskuksen selkä on kaareva. Se antaa sisätilalle suunnan ja kokoaa kirkkopihan rakennukset yhteen. Päädyt ovat kapeat, ja pitkät sivut poikkeavat korkeudeltaan ja jäsentelyltään toisistaan.

Julkisivuverhoukset ovat paksua, hienosahattua kuusilautaa. Tervamaalattu verhous saa joissakin kohdissa herkemmän luonteen rimojen ripsuhelmoina ja säleikköinä. Salitilojen sisäpinnat ovat höylättyä 27 mm kuusilautaa. Lattia on koivua. Sisäpinnat on käsitelty öljyillä ja vahoilla.

Liimapuupilarit ja vetotangolliset puuristikot jäsentävät sisätilaa. Rakenteet koottiin teräsosilla ja vaarnoilla työmaalla. Tavoitteena oli että rakenteet säilyisivät siroina, ja siksi tarvittiin paljon luonnoksia, keskustelua ja jopa opintojen kertausta.

Sali toimii akustiikaltaan puhe- ja kamarimusiikkisalina. Tavoitteena oli hyvä musiikkisali, mikä vaati riittävää tilavuutta ja paksuja sisäverhouksia. Rakenneratkaisu on myös akustiikan kannalta hyvä, sillä ristikot ja seinillä olevat pilarit heijastavat ääntä.

Salitilassa on siirrettävä esiintymislava ja lukupulpetti. Itäseinälle tehtiin kolmiosainen triptyykki alttarikaapiksi. Kaappi on koivua ja triptyykkiveistos koivuvaneria.

Seurakuntalaiset lahjoittivat rakennukseen puutavaran. Paikallinen sahayrittäjä sahasi ja höyläsi puun tarvittaviin mittoihin.