Vaasan kasarmialueen päiväkodit

Tykkää tästä kohteesta

Vaasan historiallisella kasarmialueella sijaitsevat komppaniakasarmit numero 13 ja 14 peruskorjattiin nykyaikaisiksi päiväkodeiksi niiden suojeluarvoja vaalien. Alkuperäiset, vuosina 1879–1882 rakennetut miehistörakennukset edustavat 1800-luvun lopun monumentaalista puuarkkitehtuuria. Suunnittelusta vastasi arkkitehti August Boman (1826–1883), jonka laatimia tyyppipiirustuksia sovellettiin Suomen 3. Vaasan tarkk’ampujapataljoonan tarpeisiin.

Vaasan puukasarmialue on maassamme ainutlaatuisen ehyt: sen 35 alkuperäisestä rakennuksesta on säilynyt 23. Toistensa peilikuvina seisovat E-muotoiset kasarmit rajaavat väliinsä suojaisan miehistöpihan. Rakennuksilla on suojelukaavamerkintä, ja ne on lisäksi suojeltu rakennussuojelulailla valtakunnallisesti merkittävänä kulttuuriympäristönä. Rakennukset ovat siis suojeltu sekä ulko- että sisätiloiltaan.

Julkisivut heijastavat symmetristä kurinalaisuutta, jota puun klassinen käyttö pehmentää hienovaraisesti. Harmaakiviperustan päällä lepäävät massiiviset, käsinveistetyt hirsirungot. Julkisivuja rytmittävät vaakalaudoitus, puiset pilasterit, päädyt ja räystäslistat.

Kasarmien pohjaratkaisu perustuu keskieurooppalaiseen sivukäytävämalliin, jossa leveä käytävä palveli sisäisen liikenteen ohella myös sulkeisharjoituksia. Suojellut sisätilat on restauroitu alkuperäistä huonejärjestystä kunnioittaen palvelemaan uutta käyttöä päiväkotina. Sisätiloissa puu on vahvasti läsnä ja luo lämpimän, aistillisen ja terveellisen oppimisympäristön.

Hirsirungon perinteinen käsityötaito on säilytetty. Alun perin hirsien välit tiivistettiin puulistoilla ja kitattiin ruisjauhosta, sahanpurusta, liidusta ja liimavedestä tehdyllä taikinalla.

Vaasan kasarmialueen rakennukset ovat siirtyneet kaupungin hallintaan 2000-luvun alusta alkaen. Kasarmirakennuksille 13 ja 14 nyt tehdyt perusteelliset korjaustoimenpiteet näyttävät suuntaviivoja alueen historiallisen rakennuskannan ylläpitoon ja suojeluarvojen vaalimiseen.

Tekniset ratkaisut

Historiallisten suojeltujen rakennusten muuttaminen päiväkodeiksi vaati innovatiivisia paloteknisiä ja akustisia ratkaisuja, joissa nykyaikaiset vaatimukset sovitettiin yhteen suojeltujen puurakenteiden kanssa.

Rakennusten runkorakenne perustuu alkuperäisiin kantaviin hirsiseiniin. Seinien pystysuuntaisesta jäykkyydestä huolehtivat hirsiseinien sisään jätetyt sidospuut eli följärit. Alapohjan, välipohjan ja yläpohjan kantavat hirsipalkistot on säilytetty ja kunnostettu kauttaaltaan. Lahovaurioituneet kohdat on korjattu paikallisesti perinteisin menetelmin.

Julkisivujen lahovauriot on korjattu paikallisesti tiheäsyisellä sydänpuumännyllä tai -kuusella, sydänpuoli ulospäin. Ulkoseinät on huoltomaalattu perinteisenä sivellintyönä luonnonöljymaalilla. Kaikki kohteen eristeet (ylä- ja alapohja) ovat puukuitueristettä.

Alapohjan alapinta on puuta alkuperäisen mallin mukaan.

Peruskorjauksessa tehtiin rohkea ja ekologinen valinta: sisätiloissa kipsilevystä luovuttiin kokonaan. Hengittävä rakenne palautettiin asentamalla hirsirungon päälle puukuitu- eli huokolevy, pinkopahvi ja hengittävä maali. Seinien alaosissa on puupanelointi.

Ääneneristyksen ja ilmaääneneristävyyden perustana on kriittisten rakenneosien ilmatiiviys. Se saavutettiin tiivistämällä puisten väliseinien liittymäkohdat pellavakuitukaistoilla ja akustisella kitillä. Huoneakustiikassa on hyödynnetty luonnonkuituisia, turvepohjaisia akustiikkalevyjä.

Alkuperäistä arkkitehtuuria edustavat ensimmäisen kerroksen lähes sata ikkunaa uusittiin perinteisen puusepäntyön menetelmin alkuperäisten mallien mukaan ja lasitettiin perinteisellä pellavaöljykittauksella. Väliovet valmistettiin mittatilaustyönä puusepänverstaalla vanhan mallin mukaan.

Puuta on käytetty kohteessa monipuolisesti sisätiloissa. Auloihin asennettiin lankkulattiat vanhan mallin mukaan, ja kaikki katot ovat puupaneelia. Leikkikalusteet valmistettiin puusta vanhaan ilmeeseen sopiviksi. Kaikki kiintokalusteet valmistettiin massiivipuusta.

Kohteessa on onnistuneesti hyödynnetty perinteisen suomalaisen puurakentamisen työtapoja ja materiaaleja julkisessa korjausrakentamisessa sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksessa.

Rakennushanke

Hankkeen suunnittelu pohjustettiin vuonna 2023 tehdyillä perusteellisilla taustatutkimuksilla ja pintaväritutkimuksilla. Rakennus- ja erikoissuunnittelu valmistuivat keväällä 2024. Rakennustyöt käynnistyivät purku- ja katselmusvaiheella vuonna 2024, ja kohde valmistui alkuvuodesta 2026.

Hanke toteutettiin kokonaisurakkana. Arkkitehtisuunnittelusta, pihasuunnittelusta ja sisustussuunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto NOAN, alikonsultteinaan Nomaji maisema-arkkitehdit (PIHA) ja Sistem sisustusarkkitehdit (SIS). Pääsuunnittelijana toimi Lassi Viitanen, arkkitehti SAFA. Rakennussuunnittelijana Caspar Åkerblom, arkkitehti SAFA ja projektiarkkitehtina Jaakko Heikkilä, arkkitehti SAFA.

Keskeisissä puurakenteissa luotettiin kotimaiseen huippuosaamiseen. Ensimmäisen kerroksen uudet ikkunat valmisti Kovjoki Snickeri Ab – Kovjoen Puuveistämö. Mittatilaustyönä tehdyt väliovet ja sisäikkunat tilattiin Puusepänliike Hannes Oy:ltä. Sisätilojen akustiikkalevyt toimitti Konto Oy.

Rakennusprosessin suurin haaste ja samalla tärkeä oppi oli vaativan talotekniikan sovittaminen suojeltuihin hirsirakenteisiin ja alkuperäisiin huonejakoihin. Perinteisten materiaalien, kuten pinkopahvin ja luonnonöljymaalin, käyttö vaatii asiantuntevaa otetta ja tarkkaa sitoutumista kuivumisaikoihin. Museoviraston, suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden tiivis yhteistyö heti aloituskatselmuksesta lähtien oli hankkeen onnistumisen edellytys.