Vanha vitsi kertoo, että sahamiesten mielestä Suomessa on kaksi puulajia: mänty ja kuusi. Kolmannen polven puutavarakauppias Hannu Kallonen on toista maata; hänellä on valikoimissaan kymmenisen puulajia ja yrityksen nettisivuilta löytyy yli 300 paneeli- ja rimavaihtoehtoa. Paneeleita Lauta Oy tekee moneen makuun ja Kallonen toteaa hyväksyvänsä kaikki tyylit, niin kuin kunnon kauppiaan pitääkin.

Hannu Kallonen on perinteinen puutavarakauppias. Kohta 60-vuotiasta perheyritystä voidaan sanoa muutenkin perinteikkääksi, mutta tässä tapauksessa ”perinteinen” tarkoittaa, että yrityksellä on omaa jalostus- ja erikoistuotantoa. Perinteiseltä kuulostavat myös Kallosen puheet asiakassuhteen tärkeydestä sekä hinnan ja laadun kohtaamisesta. Kauppiaalla ja ostajalla pitää olla yksimielisyys kaupattavan puutavaran laadusta.

Lauta Oy on erikoistunut puusisustuksiin ja ulkoverhouksiin. ”Liiketoiminnan tulos tulee volyymituotteista, mutta erikoistuotanto on työn suola” Kallonen tunnustaa. Erikoisena Kallonen mainitsee Suomen Berliinin suurlähetystön sisäverhousprojektin, josta syntyi uusi tuote; ”Viiva” -paneeli. Tarjouskysely pääministerin virka-asunnon Kesärannan (Puu 2/2004) ulkoverhouslaudoista ja monimuotoisesta rantakaiteesta meinattiin jo heittää liian hankalana pois, mutta palaveri höyläreitten kanssa vei toisiin ajatuksiin. Monivaiheinen projekti oli mielenkiintoinen, ja tilaaja sai haluamansa puukomponentit.

Uutta ajattelua edustaa ennakkoluuloton suhtautuminen kehityshankkeisiin. Puutavarakauppiaiden yhdistyksen SPY:n toiminnassa Kallonen on nähnyt puurakentamisen nousun Suomessa. Arkkitehtien lisääntynyt mielenkiinto on ollut hyväksi puun menekille ja nykyisin suomalaiset käyttävät eniten puuta koko maailmassa. Menekinedistämisen avaintekijöitä ovat olleet standardointi, RT-korttien kehittäminen sekä hyvä yhteistyöhenki.

Puutavarakaupan perusedellytys on hyvät kontaktit. Sahurit ja heidän lajittelutapansa pitää tuntea, sillä laatuerot ovat suuria. Kallonen on verkottunut, mutta hän itse puhuu mieluummin vakiintuneista liikesuhteista. Kun on tutut kumppanit, tietää etukäteen millaista laatua saa, ja hinnastakin päästään yhteisymmärrykseen.

Puuaihion ostaminen on Kallosen mukaan hyvän verhouslaudan tekemisen tärkein vaihe. Aihio pitää olla symmetrisesti sahattu, jolloin valmis tuote pysyy suorana. Aihioista otetaan halutut laadut ja loput voidaan tehdä vaikka naulausrimoiksi. Höyläri tekee lopullisen lajittelun ja varmistaa, että laatu vastaa tilaajan vaatimuksia.

Kallosen mukaan hyvä ulkoverhouslauta syntyy kuusen sydänpuusta, sillä sen biologinen eläminen on loppunut ja muodonmuutokset ovat pienet. Vuosikasvu saa olla parin millin levyinen ja puun huonoin osa, ytimen nuorpuu, pitää sahata pois.

Lauta Oy:n sääntö on, että ulkoverhouslaudan sydänpuoli on ulospäin. Joissain erikoistöissä aihio pitää sahata siten, että joka toisessa laudassa sydän on ulos ja joka toisessa sisäänpäin. Silloin eri päin aukeavat laudat asennetaan eri seinille, ettei mahdollinen kupertuminen häiritse, ja sydänpuoli laitetaan ulospäin etelä- ja länsisivuilla, jossa auringon rasitus on suurin. Kallonen muistuttaa, että verhouksen kestävyyden kannalta kaikkein olennaisinta on raaka-aineen laatu.

Verhouslauta saa olla noin kuuden tuuman levyinen, jolloin saadaan aikaan rauhallista seinäpintaa. Paksuus pitäisi olla leveydestä riippuen 23–28 mm välillä, mutta nurkka- ja pielilaudat voivat olla hiukan ohuempia.

Puutavaran liiallinen optimointi mietityttää Kallosta. Onneksi nykyään törmää harvoin 16 mm paksuun ulkoverhouslautaan, joka on aivan liian ohutta täkäläisen ilmaston rasituksiin. Myös nopeuden ihannointi ihmetyttää. Kallosen mukaan talon rakentaminen kestää vuoden, eikä rakentaessa pitäisi hätäillä.

Hannu Kallonen on kasvanut puutavaraliikkeessä ja leikkinyt pienestä asti kutteripurukasassa. Hän tuli töihin perheyritykseen 10-vuotiaana ja on jäänyt sille tielle. Pitkän uran tehneen prosessi-insinöörin silmät avautuivat puurakentamisen mahdollisuuksille 90-luvun alussa Puuinfon retkillä Keski-Euroopan jäähalleihin ja kylpylöihin. Silloin mietittiin, voisivatko samanlaiset puurakenteet olla mahdollisia Suomessakin.

Erityisesti mieleen jäivät sveitsiläisprofessorin Julius Nattererin monimuotoiset tuotekehitelmät ja koerakennukset, joissa sahatavara taipui erilaisiin muotoihin ja kekseliäisiin rakenteisiin. Hannu Kallonen mielestä Natterermaista ajattelua voisi olla enemmänkin suomalaisessa puurakentamisessa.

Artikkeli on julkaistu alunperin Puu-lehden numerossa 3/2006

Teksti: Pekka Heikkinen, arkkitehti SAFA

Kuva: Kimmo Torkkeli