Ympäristöministeri Krista Mikkonen, vihr., on valmistautunut nykyiseen tehtäväänsä yli kahden vuosikymmenen ajan. Kun nuori partiolainen näki luonnossa tapahtuvat muutokset, hän hakeutui toimimaan ympäristöjärjestöissä, opiskelemaan biologiaa, tuli valituksi Joensuun kaupunginvaltuustoon vuonna 1996 ja sen myötä Vihreiden moniin luottamustehtäviin. Eduskuntaan puutalossa Joensuussa asuva Mikkonen valittiin ensi kerran vuoden 2015 vaaleissa.

− Kun lukioaikana vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa ymmärsin kertakäyttökulttuurin vaarantavan maapallon kestokyvyn, halusin tulla vaikuttamaan kehitykseen politiikan keinoin. Minulle ympäristöasiat ovat kaiken politiikan keskiössä. Ilmastokeskustelu on havahduttanut ihmiset ymmärtämään sen, että täällä on elettävä ympäristön ehdoin ja luonnon monimuotoisuutta on varjeltava.

Metsistä ja puun käytöstä on tullut Mikkosen mukaan keskeinen osa ilmastokeskustelua siksi, koska puolet Suomen päästöistä sitoutuu metsiin.

– Puu on uusiutuva luonnonvara ja kestävä erinomainen materiaali moneen käyttöön. Kannustankin siihen, että kehitetään edelleen hiilensidonnan kannalta pitkävaikutteisia tuotteita. Puurakentaminen on parasta puun käyttöä, kun se sitoo hiilen koko elinkaarensa ajan, sanoo Mikkonen.

− Hallitusohjelmaan kirjattujen puurakentamisen edistämiskeinojen keskeisin tavoite on puurakentamisen tuplaaminen tällä hallituskaudella. Kun puun käyttö pientalorakentamisessa on korkealla, merkittävä osa uusista päiväkodeista ja kouluista rakennetaan puusta, niin me tarvitsemme seuraavaksi läpimurron nimenomaan kerrostalorakentamisessa.

Yhteiskunnalla tulee olla aktiivinen rooli puurakentamisen edistämisessä

Mikkosen mukaan puurakentamisen edistämisohjelman tavoitteisiin pyritään muun muassa myöntämällä rakennuttajalle maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL – sopimusten mukaisia korotettuja 20 prosentin käynnistysavustuksia, jos rakennus on puurakenteinen.

− Näitä sopimuksia pyritään tekemään nimenomaan isojen kaupunkien kanssa. Julkisen sektorin tulisi suosia puun käyttöä rakentamisessa esimerkiksi kaavoituksen keinoin. Samalla voidaan hyödyntää läheltä tulevia raaka-aineita ja rakentaa kunnalle hyvää ympäristöystävällistä imagoa ja brändiä.

− Yhteiskunnalla tulee olla aktiivinen rooli puurakentamisen edistämisessä. Puun käytöllä on monia hyviä puolia sen hiilen sidonnan lisäksi. Puurakennuksissa on hyvä sisäilma ja materiaali on helppo kierrättää elinkaaren lopussa.

Julkisen sektorin tulee tukea Mikkosen mielestä erityisesti rakentamisen uusia innovaatioita.

– On tärkeää kehittää esimerkiksi kerrostalorakentamisen teknologiaa ja ratkaisuja. Esimerkiksi Ruotsissa teollinen puurakentaminen on jo ohittanut betonirakentamisen kilpailukyvyn. Tämä kaikki edellyttää puurakentamisen koulutuksen laaja-alaista tehostamista. Puurakentaminen tuleekin saada osaksi kaikkien rakentamisen alan korkeakoulujen opetussuunnitelmia.

− Myös rakentamisen säädösten kehittämisellä voidaan edistää puurakentamista. Nyt selvitetään, voidaanko puurakennusten sisäpintojen suojaverhousta keventää. Sen lisäksi tavoitteena on, että 2020-luvun puoliväliin mennessä rakennusten elinkaaren mittainen hiilijalanjälki tuodaan osaksi rakennussääntelyä. Tässä Suomi haluaa olla aktiivinen Euroopan tasolla ja edistää vähähiilisen rakentamisen pilottihankkeita.

Puurakentamisella saavutetaan merkittäviä ilmastovaikutuksia

Mikkonen muistuttaa, että kun rakentamisen ja asumisen osuus kaikista päästöistä on kolmanneksen luokkaa, rakentamisen ratkaisuilla on suuri merkitys.

– Tutkimusten perusteella puurakentaminen vähentää betonirakentamiseen verrattuna 10-40 prosenttia elinkaaren aikaisia päästöjä. Puun käytöllä voidaan vähentää rakennusten päästöjä samalla kun se toimii hiilivarastona. Puurakentamisella saadaan siis merkittäviä ilmastovaikutuksia.

− Rakennukset tulee saada päästödieetille. Olen tavannut kansainvälisissä kokouksissa rakennusliikkeitä, joilla on uudenlaista valmiutta selvittää mistä päästöt tulevat ja puuttua niihin. Nyt tarvitaan työkaluja myös rakennussuunnitteluun, jotta löydetään vähäpäästöiset ratkaisut kuhunkin kohteeseen.

Teksti: Markku Laukkanen | Kuva: Mikael Ahlfors / Ympäristöministeriö

Artikkeli on julkaistu Puu-lehdessä 3/2019.