Yhtiö kaksinkertaistaa tuotannon ja hakee kumppanuuksia rakennusyhtiöistä

Viron puutuoteteollisuuden viime vuosien menestys vientimarkkinoilla perustuu Arcwoodin perustajaosakkaan Tarmo Tammin mukaan maan alhaisempaan kustannustasoon.

– Olemme voineet toimia halvemman kustannustason maassa ja myydä tuotteitamme kalliimman kustannustason maihin kuten pohjoismaihin. Nyt kun työn hinta nousee myös Virossa, meidän on oltava parempia myös teknologiassa ja erikoistua. Koneellisesti tuotetussa liimapuussa ja CLT-levyssä ei palkkakustannusten ero ole merkittävä.

– Me myymme tuotteita rakennuttajille ja rakennusyhtiöille. Emme ole rakennusyhtiö, mutta toimitamme rakentamisen puuosat. Siksi etsimmekin kumppanuuksia rakennusyhtiöistä, jotka voivat käyttää tuotteitamme, kuvailee Tamm.

Arcwood toimii myös Saksassa, jossa viimeistellään rakentamisen tuoteosia Virossa valmistetuista levyistä. Yhtiöllä on vientiä pohjoismaiden lisäksi myös Ranskaan, Espanjaan ja Portugaliin.

Arcwood laajentaa ja kaksinkertaistaa tuotannon

Tamm uskoo erityisesti CLT-massiivipuulevyn kasvattavan puurakentamisen markkinaa tulevaisuudessa. – Kun kasvumme tulee CLT-rakentamisesta, olemme parhaillaan laajentamassa sen tuotantoa.

Markkina kasvaa, kun rakennuttajat ja rakennusyhtiöt oppivat käyttämään näitä tuotteita. Asiakkaat taas haluavat kokea miltä asuminen massiivipuisessa puurakennuksessa tuntuu.

– Asiakkaat haluavat asua puutaloissa, mutta Virossa kampanjoidaan myös puurakentamista vastaan ja selitetään, että puutalot palavat ja ne ovat äänekkäitä. Kun rakennusyhtiö ei osaa rakentaa puusta, he eivät halua ottaa riskejä vaan pysyä vanhassa.

Tamm haluaisi ottaa hiiliveron käyttöön rakentamisessa. – Kaikki puhuvat ilmastomuutoksesta ja päästöjen vähentämisestä, mutta rakentamisesta puhuttaessa tämä unohtuu. Ihmiset eivät näe yhteyttä näiden asioiden välillä, vaikka voisivat itse vaikuttaa päästöjen vähentämiseen. Kun rakentaminen ja sen materiaalit ovat merkittävä päästöjen lähde, niihin pitää puuttua ja edistää vähähiilistä rakentamista.

Ensimmäinen teollisen puurakentamisen koulu Viroon

Arcwoodin tuotannon läpimurto tapahtui Tallinnaan rakennetun jäähallin myötä. – Jäähallin rakentaminen loi uskottavuutta sekä tuotteelle että meidän osaamisellemme.

 Viime talvena Arcwood toimitti puuosat ensimmäiseen virolaiseen suuren mittakaavan puurakenteiseen kouluun. Voitimme Viimsin koulun suunnittelukilpailun. Koulu on nopeiten rakennettu ja myös hinnaltaan edullisin koulu oppilaspaikkaa kohden laskettuna, mitä rakennusyhtiö oli rakentanut. Talvirakentaminenkin onnistui puulla hyvin, koska pakkanen tai lumi ei ole vesisateen kaltainen ongelma puurakentamiselle, kertoo Tamm.Tallinnan lähistöllä sijaitseva Viimsin 500 oppilaan koulu on ensimmäinen kolmikerroksinen puurakenteinen koulu Virossa. – Vaikka säädösten puolesta voisimme rakentaa puusta jopa kahdeksankerroksisia rakennuksia, korkea rakentaminen ja puun käyttö sisätiloissa on tehty hyvin vaikeaksi. Koulun suhteen kävi juuri näin, kun yhden viranomaisen tulkinnan vuoksi jouduimme käsittelemään puupinnat palosuoja-aineella.

Teollisen puurakentamisen hintakilpailukyky paranee

Arcwood pyrkii yhtiönä kasvamaan investoimalla suunnitteluun ja kaksinkertaistamalla tuotantonsa tänä vuonna. Tarkoituksena on myös laajentaa toimintaa omien tuotteiden asentamiseen rakennustyömailla.

– Haluamme ottaa asentamisen haltuumme, koska se selventää vastuukysymyksiä. On myös helpompi myydä valmista asennettua tuotetta asiakkaalle.

– Asiakasta ei kiinnosta kuinka monta kuutiota puuta menee rakentamiseen, vaan he haluavat valmiin talon. Meidän pitää olla kaikissa rakentamisen vaiheissa kilpailukykyisiä ja kehittää teollista puurakentamista. Kun työn hinta nousee, perinteisen rakentamisen hinta nousee enemmän teollisen rakentamisen.

Artikkeli on osa Markku Laukkasen ja Mikko Viljakaisen toimittamaa  Viroa esittelevää Teollisen puurakentamisen hyvät käytännöt -artikkelisarjaa. Tapaamme sarjassa Viron Puutaloliiton toimitusjohtajan, kolme tilaelementtejä valmistavaa yritystä ja kolme puuta jalostavaa yritystä. Sarjan julkaisua on rahoittanut Marjatta ja Eino Kollin säätiö.