Miten kaupungit edistävät puurakentamista tulevaisuudessa?
Puurakentaminen käsitetään usein kaavoituksen asiaksi, mutta kaupungit ovat olleet yllättävän kekseliäitä löytämään sen edistämiseksi muitakin tapoja. Niitä koottiin yhteen keskinäisen oppimisen hengessä Puu tulee kaupunkiin -hankkeessa vuosina 2021–2022. Hankkeeseen osallistui kymmenen keskenään varsin erilaista kaupunkia.
Teksti: Markku Norvasuo, yliopistotutkija, Tampereen yliopisto
Read the article in English here.
Kulmakivenä on edelleen uusien asuinalueiden kaavoitus, koska sen avulla puurakentamisen määrää voi kasvattaa tehokkaimmin. Asuntojen rakentaminen on tärkeää erityisesti kasvaville kaupungeille. Kaavoituksen rinnalle ovat kuitenkin yhä enemmän tulleet tontinluovutusehdot. Ne koetaan joustavammiksi eri tilanteissa, ja niihin voidaan sisällyttää taloudellisia houkuttimia.
Muita keinoja ovat esimerkiksi erilaiset puurakentamisen linjaukset ja yleisemmät strategiat, joissa puu on mukana vähintään mainintana. Nimikkeet vaihtelevat, samoin ohjelmien yksityiskohtaisuus ja käytännönläheisyys. Parhaimmillaan vastuutahot on nimetty ja edistymistä seurataan. Myös oheishankkeita käytetään paljon: pilotointia, kehittämistä ja tutkimusta, usein tontinluovutukseen yhdistäen.
Haastatteluissa kävi myös ilmi, että näitä keinoja käyttäessään kaupungit tähyävät jo tulevaan. Ne odottavat vähähiilisyyttä koskevien säädösten ja laskentamenetelmien käyttöönottoa. Ajatuksena on, että puu pärjäisi tässä vertailussa hyvin ja tulisi siis tällä tavalla valituksi rakentamisen materiaaliksi. Ehkä muita edistämisen tapoja ei enää edes tarvittaisi?
Samanaikaisesti moni kaupunki on ehtinyt asettaa huomattavan kunnianhimoisia hiilineutraaliustavoitteita, jotka halutaan saavuttaa nopeimmillaan jo vuonna 2030. Näin on kirjattu strategioihin. Puurakentaminen on yksi keinoista tavoitteen saavuttamiseksi.
Tässä voi tunnistaa hienoisen ristiriidan, sillä vuosi 2030 (tai joissakin tapauksissa vuosi 2035) lähenee rakentamisen näkökulmasta nopeasti. Vuosikymmen on asemakaavojen toteutuksessa lyhyt aika. Vähähiilisyyden laskentaa taas ollaan vasta ottamassa käyttöön. Ainakaan tässä vaiheessa ei siis kannata odottaa, että puurakentamisen edistäminen muilla tavoin olisi tarpeetonta tai ajastaan jäljessä.
Pitkällä tähtäimellä kehitys voi tietysti johtaa muuhunkin, esimerkiksi hybridirakentamiseen, jossa yhdistellään eri materiaalien vahvuuksia. Tällaisesta isommasta teknologisesta murroksesta on kuitenkin vielä vaikea sanoa mitään varmaa. Siinä mielessä kaupunkien toimet ovat olleet oikea-aikaisia. Pitää muistaa sekin, että tähän asti tehty edistämistyö vaatii vielä aikaa juurtuakseen.
Puu tulee kaupunkiin -hanke toteutettiin Tampereen yliopistossa ympäristöministeriön Puurakentamisen edistämisohjelman ja kymmenen kaupungin rahoituksella vuosina 2021–2022. Tuloksena syntynyt opas on ladattavissa Puuinfon sivuilta osoitteesta https://puuinfo.fi/rakennuttaminen/tahtotilasta-hankkeeksi/
ARTIKKELIN KIRJOITTAJA Markku Norvasuo, yliopistotutkija ja dosentti Rakennetun ympäristön tiedekunnan arkkitehtuurin yksikössä. Ennen vuotta 2017 toimin Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus YTK:ssa (Teknillinen korkeakoulu, sittemmin Aalto-yliopisto), ja sitä ennen VTT:ssä yhdyskuntasuunnittelun ja rakennustekniikan puolella. Väitöskirjani tein Alvar Aallon arkkitehtuurista. Keskeisimmät minua kiinnostavat näkökulmat ovat ensinnäkin 1900-luvun yhdyskuntasuunnittelun pyrkimys jäsentää kaupunkia ja tällöin toistuvasti päätyä pieneen yhdyskuntaan kaupungin rakenneyksikkönä ja yhteisöllisenä ihanteena, toiseksi tällaisten yhdyskuntien keskukset, joihin lukeutuvat myös lähiöiden ostoskeskukset ja muut yhteiset tilat kuten kirjastot, ja kolmanneksi teknologian merkitys arkkitehtuurissa ja yhdyskuntasuunnittelussa.
