Purettavaksi suunnittelun, englannin kielessä termi DfD, tarkoituksena on edistää rakenteiden uudelleenkäytön edellytyksiä. Myös 1.1.2025 voimaan astuva rakentamislaki on nostanut rakennuksille ominaisuuden: purettavuus, jolla viitataan ehjänä purkamiseen. Puurakenteiden purettavuudella on hyvät edellytykset, sillä liimapuurakenteet ovat yksinkertaisia ja liitosteknisesti rakenteella on hyvät edellytykset uudelleenliitäntään. Tutkimus on osoittanut, että purettavuuden suunnittelussa tulisi kiinnittää huomioita muun muassa liitoksen sijaintiin ja välttää jälkivalua, liitoskohtien sekä -osien määrää. Esimerkiksi CLT-elementtirakenteilla on tyypillistä kiinnittää rakenne ruuveilla useasta kohdasta, mikä tulee hankaloittamaan mahdollista ehjänä irrottamista.

Aiheeseen liittyvä diplomityö selvitettiin, kuinka kantavia puuelementtejä voidaan suunnitella purettavaksi. Tarkastelussa oli nykyrakentamisessa tunnettuja liimapuu- ja CLT-rakenteiden liitoksia, sillä purettavaksi suunnittelun keskittyy liitosrakenteisiin referenssikirjallisuuden perusteella. Liimapuurakenteista tarkasteltiin HalliPES 1.0:ssä esiintyviä liitoksia sekä hankekohtaisia esimerkkejä, jotka osoittivat sovellustapoja kirjallisuudessa esitettyihin liitoksiin. Liitoksien purettavaksi suunnittelu tapahtui kirjallisuudesta saatujen kriteerien avulla. Kriteerien avulla suoritettiin subjektiivinen arviointi asteikolla 1–4, ottaen kantaa toteutuuko kriteeri hyvin vai huonosti. Käytetyt kriteerit olivat helppo pääsy rakenneosiin, purkamisen helppous, itsenäisyys, yksinkertaisuus ja vakiointi. Helpolla pääsyllä rakenneosiin otetaan huomioon liitokseen pääsy, purkamisen helppous tutkii liitostekniikan soveltuvuutta purkamiseen, itsenäisyys ottaa huomioon muiden rakenteiden vaikutusta purkamiseen, yksinkertaisuus arvioi liitosjärjestelmän selkeyttä ja vakiointi huomioi jatkokäyttöön mahdollisesti tarvittavia toimenpiteitä. Erilaisia arviointeja toteutettiin yhteensä 16 kappaletta.

Purettavuudella pyritään edistämään uudelleenkäyttöä ja muita ominaisuuksia, jotka lisäisivät rakennusosien käyttöikää. Tavoitteena on vähentää neitseellisen materiaalin tarvetta ja rakennusalan päästöjä. Aihe on hyvin uusi, joten lisätutkimuksia tullaan tarvitsemaan ja kustannusnäkökulmasta toiminnot pitää saada kannattaviksi.

ARTIKKELIN KIRJOITTAJA DI Sonja Laasonen toimii kestävän rakentamisen asiantuntijana A-Insinööreillä. Laasonen on valmistunut diplomi-insinööriksi vuonna 2023 Tampereen yliopistosta.

Lue myös: Rakennuksen elinkaariominaisuudet muuttavat suunnittelua (Puu-lehti 2/2023)