PUU-lehden entinen päätoimittaja Jussi Vepsäläinen oli työurallaan erityisen kiinnostunut puurakentamisesta ja puurakentamisen menetelmien uudistamisesta. Suomessa todettiin viime vuosituhannen lopulla, että olemme jääneet jälkeen naapurimaista puurakentamisen kehityksessä ja mallia haettiin mm. Keski-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Jussi vaikutti v. 1994-2006 Puuinfo Oy:n ja Wood Focus Oy:n vetämissä kehityshankkeissa, joiden tuloksena uudistettiin suomalaisen puurakentamisen teknisiä menetelmiä ja samalla myös puuarkkitehtuurin mahdollisuuksia. Hän osallistui kehityshankkeiden julkistamiseen toimiessaan Puurakenteiden RT -korttitoimikunnan puheenjohtajana sekä PuunAika ja PuuEurooppa -tiedotuskampanjoiden asiantuntijajäsenenä.  

Sain kutsun PUU -lehden avustajaksi v. 1995, kun päätoimittaja totesi tarvitsevansa tukea neljästi vuodessa ilmestyvän julkaisun toimittamiseen. Olin äskettäin saanut valmiiksi Rakennustaiteen seuran tilaaman kriittisen mielipidekirjan ja siihen liittyvän kiertonäyttelyn VARJELE MODERNIA! Se oli puheenvuoro ja keskustelun avaus nuoren rakennusperinnön ominaispiirteiden säilyttämisen puolesta rakennusten muutoksissa. Se toi tekstin ja havainnollisten kuvien kautta esiin modernin arkkitehtuurin ylläpidon ja korjaustapojen problematiikkaa. Jälleenrakennusajan puurakennusten ja kokonaisten puutaloalueiden ominaispiirteiden säilyttäminen oli yksi keskeisistä aiheista ja Puuinfo oli yksi hankkeen tukijoista ja rahoittajista. 

Otin mielelläni työn vastaan ja työskentelin PUU -lehden avustavana toimittajana ja arkkitehtuurivalokuvaajana vuoteen 2004 asti. Yhteistyö Jussin kanssa oli alusta asti luontevaa ja hedelmällistä. Työtavaksemme muodostui jatkuva keskusteleva kanssakäyminen ja säännölliset tapaamiset ideoiden ja lehden seuraavan numeron koostamisen merkeissä. Heti yhteistyömme aluksi Jussi opetti aikakausilehden teon lainalaisuuksia, jotka oli itse oppinut aikaisemmassa lehtityössään. Piti omaksua tiivis asiatyyli, kiteyttäminen. Jos palstan pituus ylitti taitossa annetun tilan, päätoimittaja leikkasi saksilla kirjoituksesta liian pituuden. Jos ei heti onnistunut, joutui kirjoittamaan uudelleen alkuosan, johon piti sisällyttää tiivistettynä kaikki oleellinen. Onneksi olin jo tottunut tekstin kiteyttämiseen edellisessä työssäni. 

Jussilla oli käytettävissään laaja asiantuntijoiden verkosto ja yhteydet myös rakennusalan teollisuuteen ja tutkimukseen. Seurasimme monelta kantilta puurakentamista ja puutuotealan toimintaa sekä alan opetusta ja innovaatioita Suomessa ja ulkomailla. Vain neljä kertaa vuodessa ilmesyvän lehden aineistoa kertyi luontevasti, kun kävimme läpi puurakentamisen tapahtumia ja rakennuskohteiden suunnittelua ja valmistumista oman työn ohella. Meillä molemmilla oli suunnitteilla myös omia puurakennusprojekteja ja oli luontevaa vertailla ratkaisuja ja vaihtaa ajatuksia uusien tuotteiden ja menetelmien soveltamisesta rakennushankkeisiin.  

Toimituksen työskentelytapa 

Työtavaksemme muodostui mielenkiintoisten hankkeiden noteeraus ja kohdetietojen kerääminen suunnittelijoilta ja rakennuttajilta. Jussi laati pääkirjoituksen, jossa käsitteli yleensä kyseisen numeron teemaa tai merkittävää ajankohtaista aihetta. Arkkitehtuuripainotteisessa lehdessä saimme useimmiten suunnittelijoilta kuvallisen julkaisuaineiston, mutta usein tehtäväkseni tuli myös kohteiden arkkitehtuurivalokuvaus. Julkaisuaineisto kuvattiin noihin aikoihin dioina ja paljolti järjestelmäkameran perspektiivinkorjaus-objektiivia käyttäen. Lähdin monesti kiinnostaville kuvausreissuille hyvällä säällä ja väljällä aikataululla, jotta pystyin kuvaamaan rakennuksia optimaalisista kulmista eri vuorokauden aikaan ja myös kohteiden sisänäkymiä ja detaljeita. Osa ottamistani kuvista on päätynyt Puuinfon kuva-arkistoon.   

Jussi teki uuteen numeroon hyvällä rutiinilla alustavan taiton ja täydensimme ja viilasimme kokonaisuutta, kunnes lopputulos tyydytti. Päätoimittaja hoiti yhteydet kielenkääntäjiin ja painotaloon. Lehdessä oli myös runsaasti alan tiedotteita ja mainoksia, jotka piti sisällyttää taittoon. Mieluisa työvaihe oli aina kansikuvan valinta, jossa haettiin lehden pitkään linjaan sopivaa kuvaa tai muuten ajankohtaista laatukuvaa, yleensä esiteltäviin hankkeisiin liittyen.  

Monesti julkaisuun pyytämämme selostukset tuottivat ongelmia, joten aikataulusyistä saatoimme kirjoittaa itse myös alustavat esittelytekstit ja kuvatekstit, jotka hyväksytettiin tekijöillä. Laajensimme lehden sisältöä myös muotoilun ja kuvataiteen alueille. Laadimme arvioita myös kotimaisista ja ulkomaisista uutuuskirjoista, jotka käsittelivät puuarkkitehtuuria, materiaaleja, metsää tai puurakenteita. Kävin kuvaamassa usein puun käyttöön liittyviä merkittäviä muotoilu- ja taidenäyttelyitä ja kirjoitin niistä lyhyitä arvioita.  Seurasimme myös arkkitehtuurin ja puualan opetukseen liittyviä tapahtumia ja kehityshankkeita. Teknillisten korkeakoulujen ja Oulun yliopiston arkkitehtiosastoille perustettiin puurakentamisen professuurit ja niihin sekä Taideteolliseen korkeakouluun avattiin syventävää opetusta tarjoavat Puustudiot, joissa syntyi vuosittain kiinnostavia ja valmiiksi julkaisukelpoisia tuotekehityshankkeita. Merkittäviä kursseja ja ammatillisten lopputöiden näyttelyjä oli myös muissa puualan opinahjoissa. Noteerasimme myös Asuntomessujen ja sisustus- ja muotoilumessujen puutuotealaa sivuavat hankkeet ja niissä esitellyt huomion arvoiset uutuudet. Lehdessä julkaistiin myös puuinnovaatiokilpailujen tuloksia ja vuosittaiseen Puupalkinto -kilpailuun valikoituneet ehdokkaat.  

Noina kiivaan toiminnan vuosina oli hienoa saada seurata puutuotealan reipasta kehitystä maassamme.  Lyhyessä ajassa otimme kiinni ulkomaisten edelläkävijöiden etumatkaa ja syntyi useita puutuotealan innovaatioita, joista lehdessä julkaistiin tuoteuutisia. Esimerkiksi tummaa ulkomaista jalopuuta korvaamaan syntyi lämpökäsitelty puu, mielenkiintoinen suomalainen kehityshanke, joka on monivaiheisen tutkimustyön kautta edennyt kysytyksi tuotteeksi. Puutuoteteollisuus lanseerasi markkinoille myös hienostuneita kuultovärjättyjä julkisivuvanereita, joiden tuotteistamiseenkin arkkitehtina osallistuin. Käytin niitä omissa suunnittelukohteissani, mutta arkkitehtien keskuudessa ilolla vastaanotettu kaunis julkisivumateriaali päätyi kuitenkin lopulta tuotteen poistamiseen markkinoilta sen ylläpidon teknillisistä ongelmista johtuen.  

Puukerrostalojen kehitysvaihe Jussi Vepsäläisen päätoimittajakaudella 

Puutuotealalla käynnistyi Jussi Vepsäläisen päätoimittajakaudella useita merkittäviä kehityshankkeita. Niitä seurattiin johdonmukaisesti myös PUU -lehden sivuilla tiedotusartikkeleissa ja hankekuvauksissa. 1990-luvulla puurakentamisen edistämiseen ja varsinkin puukerrostalojen kehittämiseen liittyviin valtiovallan tukemiin hankkeisiin kohdistui kovaa kritiikkiä mm. kilpailutilanteeseen tottumattoman betonituoteteollisuuden suunnasta. Mutta lehden toimituksessa päätimme suhtautua siihen viileästi, oikeastaan kommentoimatta. Uskoimme suomalaisen metsäteollisuuden ja puutuotealan mahdollisuuksiin ja Puuinfo Oy:n ja Wood Focus Oy:n vetämien kehityshankkeiden tuloksiin. Keski-Euroopassa, USA:ssa, Kanadassa, Japanissa ja Pohjoismaissa oli kehitetty puukerrostalojen ja kookkaiden puurakennusten ratkaisuja ja uusia menetelmiä alettiin onnistuneesti soveltaa myös Suomen olosuhteisiin. Itse asiassa puukerrostalojen tunnetusti hyvät ekologiset ominaisuudet painostivat betoniteollisuutta suuntaamaan kehityspanoksia saastuttavan materiaalin tuotekehitykseen. Materiaalien kilpailutilanne on johtanut koko rakentamisen hiilijalanjäljen pienenemiseen ja samalla betonirakentamisen positiivisiin innovaatioihin 

Jussi Vepsäläisen arkkitehtitoimistossa suunniteltiin maamme ensimmäinen modernin puukerrostalon prototyyppi Ylöjärven asuntomessuille v. 1996. Hankkeen kehitysvaiheessa selvitettiin laajasti vaihtoehtoisia puukerrostalojen rakenneratkaisuja mm. palomääräysten ja rakennusakustiikan osalta. Samoihin aikoihin oli käynnissä laajempi valtakunnallinen puukerrostalorakentamisen tutkimusohjelma, jossa haettiin taloudellisesti kilpailukykyisiä vaihtoehtoja betonikerrostaloille. Tutkimushankkeissa alkanut kehitys on johtanut puukerrostalojen ja kookkaiden puurunkoisten julkisten rakennusten yleistymiseen maassamme. 

Jussi Vepsäläisen päätoimittajakaudella tapahtui merkittäviä muutoksia myös tiedonvälityksen menetelmissä. Vaikka painettu kuvalehti oli vielä voimissaan, siirryttiin jo osittain digitaalisiin taiton, kuvankäsittelyn ja painotekniikan menetelmiin. Puurakentamisessakin digitaaliset suunnitteluohjelmat ja automaattiset teolliset menetelmät tulivat käyttöön ja lisäksi nopea tiedonkulku ja globaali kaupallinen toimintatapa muuttuivat arkipäiväisiksi.  

Kun v. 1995 alkanut merkittävä hankekokonaisuus PUUN AIKA 2000 päättyi, sen tuloksia esiteltiin lehdistössä ja näyttelyissä. Toimin näyttelyarkkitehtina hankkeen päätteeksi toteutetussa PUUN AIKA 2000 -näyttelyssä, joka oli esillä Fiskarsin näyttelykeskuksessa ja myöhemmin Lahden  Sibelius -talossa.  Näyttelyssä esiteltiin laaja kirjo ajankohtaisia puurakentamisen esimerkkejä, puutuotealan ratkaisuja ja uusia tuotteita sekä otteita ajankohtaisesta puumuotoilusta ja myös puun käytöstä taiteen materiaalina.  

Jussi Vepsäläisen muu julkaisutoiminta 

Jussi Vepsäläinen julkaisi lehtityön ohella myös useita arkkitehtuuriin ja puurakentamiseen liittyviä teoksia mm. opaskirjan Puutalon suunnittelu sekä laadukkaista pientaloista kootut teokset, Yksilöllisiä puutaloja sekä Pientalojen parhaat. Julkaisimme v. 2000 yhteistyössä Jussin kanssa PUU -lehdessä esitellystä aineistosta kootun ja viidellä kielellä tekstitetyn kuvakirjan SUOMALAISTA PUUARKKITEHTUURIA 1990-1999. Jussi toimitti myös erityisesti viennin edistämiseen suunnatun merkittävistä suomalaisista puurakentamisen kohteista kootun arkkitehtuuriteoksen PUU WOOD HOLZ BOIS v. 2006.  

Aktiivisen työuransa jälkeen Jussi jatkoi vielä julkaisutoimintaa tuottamalla kantaa ottavia ajankohtaisia kuvateoksia onnistuneesta jällenrakennusajan talojen korjausrakentamisesta sekä uusista puurakennuskohteista pääkaupunkiseudulla. Hän laati yhdessä valokuvaaja Jussi Tiaisen kanssa mainiot arkkitehtuurioppaat, Puinen Helsinki ja Puinen Uusimaa sekä kuvateoksen Helsinki – Tiloja, jossa esitellään pääkaupungin merkittäviä, mutta yleisöltä suljettuja sisätiloja. 

Jussista jäi lämmin muisto sympaattisena ja kannustavana ystävänä. Hän oli hyvä seuramies ja joviaali kulttuurivaikuttaja. Hänellä oli laaja omakohtainen tietovaranto ja taidot tuoda kokemuksensa yleiseen käyttöön.  

Yrjö Suonto, arkkitehti