RunkoPES puuelementtistandardi täytti viime vuodenvaihteessa kymmenen vuotta. Sen tavoitteena oli yhtenäistää ja jakaa yleisesti hyväksyttyjä periaatteita kaikille rakennushankkeen osapuolille, ja tällä tavoin edistää puurakentamisen kilpailukykyä. Esikuvana hankkeelle oli koko rakennusalaa ehkä eniten sotien jälkeen muuttanut BES-järjestelmä. Rakentamisen tuottavuutta ei ole saatu kehitettyä sitten BES- järjestelmän synnyn, mikä on varsin vaatimaton suoritus meiltä kaikilta rakennusalalla työskenteleviltä.

Kymmenen vuotta on kulunut, ja on aika tehdä väliarviointi RunkoPES:n onnistumisesta ja samalla pohtia, miten tästä eteenpäin. Tarve rakentamisen tehokkuuden lisäämiseksi ja sitä kautta kustannusten hillitsemiselle ja kilpailukyvyn parantamiselle ovat entistä ajankohtaisempia.

Mitä on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana?

Palomääräysten päivittymisen lisäksi alalle on tullut uusia asetuksia, kuten kosteusasetus sekä uusia ja päivittyneitä tuotestandardeja. Suurimpia uudistuksia on uusi rakentamislaki ja sen myötä tulevat uudet asetukset, energiatehokkuusdirektiivin kansallinen implementointi ja ennen kaikkea tuleva eurokoodiuudistus. Nyt eurokoodin päivittymisen myötä myös PES:n päivittämiselle olisi luonteva hetki.

Palataan alkuperäisiin tavoitteisiin ja mietitään mitä PES:llä tavoiteltiin. Voidaan hyvällä omallatunnolla todeta, että aineistoa on käytetty laajasti valmistajien, suunnittelijoiden, tilaajien ja opetuslaitosten taustamateriaalina sekä pohjatietona puurakentamista suunniteltaessa. Erityisen hyvin on onnistuttu alan toleranssien vakioinnissa, ja osaa 9 – suurelementtien valmistustarkkuudet – käytetään yhä virallisissa sopimusasiakirjoissa.

PES:n tarkastelutason yleisluonteisuus on saanut myös jonkin verran kritiikkiä

PES ei ole ollut rakennesuunnittelun ohje, ja esimerkiksi jäykistyksen mitoitukseen siitä ei ole ollut apua. Keskeinen tavoite on ollut teollisen tuotettavuuden edistäminen, mutta sisältö ei käytännössä ohjaa tai avaa teollisiin prosesseihin vaikuttavia seikkoja. Esitetyt ratkaisut ja tyyppidetaljit ovat vanhentuneet ja sellaisenaan esitettyjä rakenteita on käytetty hyvin vähän. Toimijat ovat kymmenen vuoden aikana tuoneet markkinoille uusia tuotteita, tuoteyhdistelmiä, mitoitus on kehittynyt ja markkinatarpeet ovat muuttuneet. Ohjeen käytettävyyden on koettu heikentyneen merkittävästi ajan myötä.

Itse toteaisin, että PES oli aikanaan alan kehittymisen kannalta erittäin tärkeä, ja se on edistänyt toimialan kehittymistä. Jatkopohdinnoissa tulee kuitenkin tunnistaa teollisen rakentamisen toimintakentän muutos ja lähestyä tuottavuuden parantamista isommalla suurennuslasilla. Rakentamisessa kansainvälisestikin yksi klassinen lähestymistapa on ollut integroituna arvoketjussa ja pyrkinyt vakioimaan käytetyt tuotteet hyvin orjallisesti variaatioita rajoittamalla. Onhan selvää, että esimerkiksi autoteollisuudesta tutut pitkät tuotantosarjat mahdollistavat tehokkuuden. Merkittäviä säästöjä syntyy myös läpi hankintaketjun ja logistiikan. Investoinnit voidaan suunnitella tehokkaiksi ja käyttöasteet tehtaissa korkeiksi. Tämän takia erilaisia vakiomallistoja, vakioelementtejä ja tiukkoja suunnitteluohjeita onkin julkaistu alalle paljon, ja myös RunkoPES tietyin varauksin edustaa tätä lähestymistapaa.

Kyseinen lähestymistapa on toiminut erittäin hyvin monella teollisuuden alalla, mutta siinä on ainakin kaksi keskeistä ongelmaa.

Ensinnäkin vertikaalisesti integroituminen on aidosti todella vaikeaa. Se vaatii massiivisia pääomia sekä rahana, että osaamisena. Aidosti järkevä prosessi vaatii, että kaikki sen osa-alueet ovat käytössä korkealla käyttöasteella ja tekijät ovat alansa huippuja.

Mielestäni on melko pöyhkeää olettaa, että jokin yritys hallitsisi parhaalla mahdollisella tavalla kaavoituksen, hankekehityksen, rakentamisen työmaatuotannon, erilaisten elementti- ja materiaalitehtaiden tuotannon ja johtamisen, suunnittelutyön sekä markkinatuntemuksen, asiakastarpeet ja kehitystoiminnan.

Eri osa-alueilla on usein saman hankkeen osalta hyvin erilaiset kuormitukset – LVI- suunnittelijalle kerrostalon suunnittelu voi olla muutaman kuukauden työ, työmaan henkilöstö tekee sitä vuoden ja saha sahaa tarvittavia tuotteita muutaman tunnin. Tarvittava hankemassan koko on valtava, jos kaikkien osapuolten työn halutaan olevan optimaalisesti tasapainossa yksin omien hankkeiden avulla.

Haasteena on asiakastarpeen tunnistaminen ja siihen vastaaminen

Esimerkiksi kerrostalorakentamisessa rakennusoikeus on kallista ja rakennushankkeen kannattavuutta dominoi myytävän pinta-alan määrä. Jos rakennustavan takia menetetään myytävää pinta-alaa johtaa se käytännössä aina siihen, että vaihtoehtoinen ja tilatehokkaampi tapa rakentaa on tilaajan kannalta järkevämpi. Rakennushankkeet ovat uniikkeja monella tapaa, tilaajien vaateet ja tavoitteet eroavat toisistaan, tontin vaatimukset, kuten muoto tai kaupunkikuvalliset tavoitteet poikkeavat merkittävästi kohteittain, ja loppukäyttö vaihtelee jopa rakennuksen elinkaaren aikana. Lisäksi rakentamisen käytännöt ja regulaatio vaihtelevat maittain, ja toiminta on perinteisesti hyvin lokaalia. Tämä lienee keskeinen syy, miksi tiukasti määritellyt konseptit ovat menestyneet kansainvälisesti huonosti, vaikka niiden tehokkuusedut tuottajan kannalta ovat kiistattomat.

Tuottavuuden parantamiselle on kuitenkin tarve, ja ilman sitä rakennusala ei pysty vastaamaan yhteiskunnan ja asiakkaiden asettamiin tavoitteisiin. Teollinen osavalmistus tarjoaa tähän aivan ylivoimaisen keinon, jolloin tavoitteen tulisikin olla ratkaista, miten teollinen osavalmistus mahdollistetaan laajassa mittakaavassa.

Ideoita voi hakea muilta toimialoilta

Klassinen esimerkki historiasta on 90-luvun Nokian ja Ericssonin kilpailu matkapuhelimien valmistuksessa. Ericsson investoi paljon pidemmälle vietyyn automaatioon puhelimien kokoamisessa, kun Nokian puhelimissa loppukokoonpano tehtiin käsin. Mitä tästä seurasi? Nokia pystyi lanseeraamaan nopeammin ja enemmän malleja markkinoille joustavamman tuotannon ansiosta ja loppu on historiaa.

Toinen arkisempi kotimainen esimerkki on laajarunkoisten kattojen rakentaminen, jota käsitellään tämän lehden toisessa artikkelissa. Kattoelementit ovat markkinoita voittava ja kasvava tapa rakentaa. Tuote itsessään on melko yksinkertainen – vähän kärjistäen puulaatikko, jossa on sisällä villaa ja kannen päällä vesieriste. Miksi tämä tuote on niin suosittu? Toimijat ovat vakioineet tuotantotavan, tuote suunnitellaan tietomallipohjaisesti jo tarjousvaiheessa kuhunkin kohteeseen räätälöidysti, tuotteet saa nopeasti asennettuna ja avaimet käteen toimitettuna. Tällä melko yksinkertaisella tuotteella mahdollisestaan koko hankkeen rakennusajan lyheneminen, hallittu kosteudenhallinta ja teollinen valmistamisen prosessi sekä luotettava ja ennakoitava asennusaikataulu.

Mikä näitä esimerkkejä yhdistää?

Itse nostaisin esiin massaräätälöinnin ja rajapintojen hallinnan. Kunkin valmistajan täytyy voida keskittyä oman kilpailuetunsa ja tuotteensa kehittämiseen ja siihen, että ovat maailman parhaita omassa tekemisessään. Tässä keskeistä ovat rajapinnat. Erilaiset tuottajien ratkaisut pitää pystyä yhdistämään työmaan toimesta teknisesti ja kannattavasti. Tässä keskeisiä elementtejä ovat tuotesisältö ja suunnittelu. Tuotteiden tuotetiedon hallinta, tietomallintamisen mahdollistaminen ja riittävissä määrin vakioidut vaatimukset ovat keskeisiä kehityskohteita.

Toinen esimerkki rajapinnoista ovat eri tuotevalmistajien tuotteiden käyttö samassa kohteessa. Tällä hetkellä tyypillisin tapa on ostaa puurunko yhdeltä toimittajalta, mutta teknisesti on hyvin harvoin estettä ostaa seiniä toisaalta ja kattoja toisaalta. Betonirakentamisessakin on tavallista ostaa eri elementtejä eri toimijoilta.

Eri toimittajien hyödyntäminen mahdollistaisi elementtityyppeihin keskittymisen, hajautetumman riskin ostajan kannalta ja loisi edellytyksiä isompien hankkeiden toteutukseen. Tämä taas vaatii teknisten liitosratkaisujen vakioitumista, suunnitteluprosessien kehittymistä ja sopimusmallien edistämistä.

Massaräätälöinti taas voisi tarkoittaa sitä, että kokonaisen kerrostalon detaljiikan sijasta voisimme vakioida liitosratkaisut. Erilaiset elementit ja tuotteet voitaisiin luotettavasti liittää toisiinsa ja erilaisia yhdistelmiä syntyisi luontevammin markkinoille. Tämä mahdollistaisi monipuolisen arkkitehtuurin, hankemuodot ja joustavammat toteutustavat. Samaa periaatetta voi tarkastella eri tuoteryhmissä hyvin laajasti.

Osavakiointi mahdollistaa tuotannon kehittämisen

Se tuo tehokkuushyötyjä suunnittelusta, tuotanto- ja asennusvaiheeseen asti. Paholainen asuukin siinä, osaammeko toimialana löytää nämä yhteisen määrittelyn asteet ja näin mahdollistaa paremman ja ennakoitavamman liiketoimintaympäristön kehittymistä.

PES:n pitääkin luoda itsensä uudelleen vastaamaan nykyajan teollisuuden vaatimuksia ja sen tulee mahdollistaa massaräätälöinti nykyistä paremmin. Ohjeistuksen sisältöjen pitää olla päivittyviä ja pysyä mukana teollisuuden innovaatioissa. Keskeisiä vakioitavia seikkoja ovat digitaalisuus ja johtaminen tietovirta laajasti ymmärrettynä. Tuotanto voi sijaita hyvin hajautuneena, joka asettaa kovat vaatimukset tuotetietojen ja mallintamisen hallinnalle.

Tietomallintamisen edellytyksiä edistävät PuuBIM nimikkeistöohje ja nyt käynnissä oleva PuuYTV ovatkin vakioinnin perustuksia ja nämä ovat tärkeitä aloituspalikoita tuottavuuden parantamiseksi.  Tahtituotanto ja tarve ympäristötehokkaalle rakentamiselle luovat poikkeuksellisen hedelmällisen ympäristön teollisten osavalmisteiden hyödyntämiselle – nyt meidän pitää toimialana vain osata hyödyntää tämä mahdollisuus!

Vieraskynän kirjoittaja on puurakentamisen erityisasiantuntija Sauli Ylinen, Puutuoteteollisuus ry