Kuinka suuri osa purettavasta hirsirakennuksesta päätyy todelliseen hyötykäyttöön? Tätä toistaiseksi vähän tutkittua kysymystä selvitettiin Karelia-ammattikorkeakoulussa tehdyssä opinnäytetyössä, jossa kartoitettiin samalla kierrätykseen liittyviä esteitä ja mahdollisuuksia osana rakennusalan kiertotaloutta.

Kierrätyshirttä aktiivisimmin hyödyntävien toimijoiden arvioiden mukaan noin 71 prosenttia purettavasta hirsimateriaalista päätyy uudelleenkäyttöön. Luku kuvaa alan parhaita käytäntöjä eikä koko toimialan keskiarvoa. Sen voidaan kuitenkin katsoa osoittavan, että korkea kierrätysaste on käytännössä saavutettavissa. Uudelleenkäytöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä hirren siirtymistä suoraan uuteen käyttökohteeseen rakennusmateriaalina sellaisenaan, ei esimerkiksi energiakäyttöä.

Kierrätyksen esteet hidastavat materiaalien hyödyntämistä

Vertailukohtana voidaan käyttää lamellihirsiseinärakenteelle laadittua ympäristöselostetta RTS_191_22, jossa elinkaaren loppuvaiheen skenaariossa oletetaan 30 prosentin uudelleenkäyttöaste ja materiaalikierrätyksen osuudeksi nolla prosenttia. Massiivihirrelle ei ole saatavilla vastaavaa tuoteryhmäkohtaista ympäristöselostetta. Tätä voidaan pitää merkittävänä puutteena, sillä lamellihirsi kehitettiin vasta 1980-luvulla, ja sitä vanhempi hirsirakennuskanta koostuu käytännössä kokonaan massiivihirrestä.

Kierrätysasteessa havaittiin kuitenkin merkittävää vaihtelua eri kohteiden, alueiden ja toimijoiden välillä. Keskeisimmiksi esteiksi tunnistettiin purkukäytäntöjen erot, materiaalien epätasainen kunto, puutteellinen varastointi ja logistiikka sekä markkinoiden hajanaisuus. Aihe on ajankohtainen myös siksi, että rakentamisen sääntelyllä ohjataan alaa yhä vahvemmin kohti kiertotaloutta. Vuonna 2025 voimaan tulleessa rakentamislaissa korostetaan rakennusten vähähiilisyyttä, pitkäikäisyyttä ja materiaalien tehokasta hyödyntämistä. Samalla rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöä ja kierrätystä edistetään EU:n kiertotaloustavoitteiden kautta.

Tutkimus osoittaa kehittämistarpeita

Tutkimus toteutettiin kahdella verkkokyselyllä, jotka kohdistettiin kunnallisille rakennusvalvontaviranomaisille sekä purku- ja rakennusalan yrityksille. Aineisto käsitti yhteensä 89 vastaajaa ja 15 maakuntaa, mikä tekee siitä toistaiseksi yhden laajimmista alan nykytilaa kartoittavista aineistoista Suomessa.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan arvioida, että uudelleenkäytössä on merkittävää, vielä osittain hyödyntämätöntä potentiaalia. Kierrätysasteen parantamisen voidaan katsoa edellyttävän yhtenäisempiä purkukäytäntöjä, parempaa tiedon saatavuutta toimijoiden välillä sekä selkeämpää markkinoiden ja sääntelyn tarjoamaa ohjausta. Jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti kierrätysasteen systemaattisen mittaamisen kehittämiseksi, sillä alalta puuttuu toistaiseksi yhtenäinen seurantamalli. Lisäksi kierrätyshirren markkinakehitystä olisi tarpeen seurata pitkäjänteisesti, jotta alan todellinen potentiaali voidaan tehdä näkyväksi.

Teksti: Janita Immonen

Lue lisää opinnäytetyöstä Theseuksessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604308589