Rakentaminen pitää nostaa ilmastopolitiikan ytimeen
Voimassa olevat rakentamisen päästörajat eivät ohjaa kohti vähähiilistä rakentamista – nykyisillä ratkaisuilla päästään jo lähes puolta pienempiin päästöihin.

Puutuoteteollisuus ry esittää, että rakentaminen nostetaan seuraavalla hallituskaudella nykyistä keskeisempään rooliin Suomen ilmastopolitiikassa. Rakentamisen mahdollisuudet vähentää päästöjä ja varastoida hiiltä pitkäaikaisesti ovat jääneet tähän mennessä aivan liian pienelle huomiolle. Rakentamisen ilmasto-ohjauksen pitää perustua tutkittuun tietoon, käytettävissä oleviin vähähiilisiin ratkaisuihin ja tieteeseen perustuviin päästöbudjetteihin. Näin luodaan ennakoitavat edellytykset koko alan uudistumiselle.
Puutuoteteollisuus esittää rakentamisen hiilijalanjäljen raja-arvojen kiristämistä nykyistä kunnianhimoisemmiksi. Esimerkiksi asuinkerrostalojen vuonna 2026 voimaan tullut raja-arvo, 16 kg CO₂e/m²/vuosi, tulisi puolittaa 8 kiloon viimeistään vuonna 2031. Tämä edellyttää myös vuodelle 2029 jo asetettujen raja-arvojen tarkistamista sekä selkeän, numeerisen ja ennakoitavan kiristyspolun määrittelyä vuoteen 2035 saakka.
– Olemme tilanteessa, jossa sääntely ei ohjaa rakentamista kohti vähähiilisyyttä. Jos jo nykyisin käytettävissä olevilla materiaaleilla ja teknologioilla voidaan päästä kustannustehokkaasti huomattavasti vaadittua pienempiin päästöihin, on uskallettava kysyä, ovatko tavoitteemme riittävän kunnianhimoisia. Raja-arvojen tehtävä on ohjata kehitystä, ei vain vahvistaa nykyisiä toimintatapoja, sanoo Puutuoteteollisuus ry:n toimitusjohtaja Matti Mikkola.
Rakennusten hiilivarastot osaksi ilmasto-ohjausta
Rakentamisen ilmastovaikutuksia tarkasteltaessa on huomioitava päästöjen lisäksi myös rakennuksiin niiden elinkaaren ajaksi sitoutuva hiili. Puupohjaisiin rakennustuotteisiin varastoitunut biogeeninen hiili voi säilyä rakennuksissa vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja.
Puutuoteteollisuus esittää, että rakennusten pitkäikäiset hiilivarastot otetaan osaksi rakentamisen ilmasto-ohjausta ja niille asetetaan mitattavat tavoitteet ja raja-arvot. Hiilivarastotavoitteille tulee päästöjen tavoin määritellä kehityspolku vuoteen 2035.
Rakentamisen päästöjen vähentäminen ja pitkäikäisten hiilivarastojen kasvattaminen ovat toisiaan täydentäviä ilmastotoimia. Molemmat on tunnistettava tulevaisuuden rakentamista ohjaavissa tavoitteissa.
Raja-arvoille tarvitaan ennakoitava kehityspolku
Ennakoitavuus on keskeistä rakennustuoteteollisuuden kilpailukyvylle. Uusien vähähiilisten rakennustuotteiden kehittäminen, tuotantolinjojen uudistaminen ja investoinnit edellyttävät pitkäjänteistä näkymää tulevaan kysyntään ja vaatimustasoon.
– Teollisuus pystyy kehittämään ratkaisuja, kun tulevaisuuden suunta on selvä. Investointeja ei tehdä yhden tai kahden vuoden aikajänteellä. Tarvitsemme riittävän pitkälle ulottuvan tiekartan, joka antaa yrityksille mahdollisuuden ennakoida muutosta ja investoida siihen. Samalla luomme kotimarkkinoita vähähiilisille ratkaisuille ja vahvistamme suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä viennissä, Mikkola toteaa.
Esitys perustuu Aalto-yliopiston kanssa toteutettuun selvitykseen
Puutuoteteollisuuden esitys perustuu Aalto-yliopiston kanssa tehtyihin mallinnuksiin, jotka osoittavat, että vähähiilisillä puu- ja betonikerrostaloratkaisuilla voidaan jo nykyisin alittaa selvästi tuleville vuosille asetetut päästörajat.
Vuoden 2026 alussa voimaan tullut asuinkerrostalojen hiilijalanjäljen raja-arvo on 16 kg CO₂e/m² vuodessa. Vuonna 2029 raja kiristyy 12 kiloon. Aalto-yliopiston ja Puutuoteteollisuuden yhteisessä selvityksessä mallinnettujen vähähiilisimpien puu- ja betonikerrostaloratkaisujen hiilijalanjälki jää kuitenkin jo tänään alle 10 kilon.
Selvitys julkaistaan kokonaisuudessaan vuoden lopulla.
Lisätiedot:
Matti Mikkola
Toimitusjohtaja, Puutuoteteollisuus ry
040 829 4026
matti.mikkola@puutuoteteollisuus.fi