Rauhalinna – Vanhan huvilan restaurointi ja uudisrakennukset

Rauhalinnan arkkitehtuuria leimaavat erikoiset tekniset ja mittakaavalliset ratkaisut, yllättävät tilaratkaisut sekä koristeiden runsaus.

Read the article in English here.

Hankkeen lähtökohtana oli vuonna 1900 valmistunut, ainutlaatuinen puuhuvila, joka oli joutunut huonoon kuntoon ja jäänyt käytännössä vaille käyttöä. Uusi omistaja halusi kunnostaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden ja samalla tuoda eloa pitkään uinuneeseen ja laiminlyötyyn huvilaan. Hankekokonaisuus muodostuu useasta eri osasta sisältäen vanhan päärakennuksen restauroinnin ja peruskorjauksen, uuden majoitusrakennuksen rakentamisen täydentämään pihapiiriä ja kokonaisuuden toiminnallisuutta sekä kaksi uutta rantasaunaa, pookin ja laivalaiturin.

Kokonaisuuden suunnittelussa tavoitteena oli luoda tasapainoinen ja mielenkiintoinen vuoropuhelu vanhan pitsihuvilan ja uuden rakentamisen välille sekä samalla peruskorjata ja muuntaa osa tontilla olemassa olevista rakennuksista uuteen käyttöön soveltuviksi. Halutiin luoda kokonaisuus, jossa vanha ja uusi täydentävät toisiaan, mutta molemmilla on selkeä oma identiteettinsä. Molemmat edustavat omaa aikakauttaan ja puhuvat sen mukaisesti omalla ilmaisukielellään.

Vanha ja uusi täydentävät toisiaan

Rauhalinnan arkkitehtuuria leimaavat erikoiset tekniset ja mittakaavalliset ratkaisut, yllättävät tilaratkaisut sekä koristeiden runsaus. Talouspihaa rajaavia rakennuksia on vuosien varrella täydennetty ja uudistettu kunkin ajan käytännön ja tarpeiden mukaan. Uusi majoitusrakennus, Käenpoika tuo nimensä mukaisesti epäsovinnaisen mutta päärakennuksen kertaustyylistä henkeä tukevan lisänsä pihapiiriin. Sen yksinkertainen, veistoksellinen hahmo muodostaa selkeän kappalemaisen hahmon, joka asettuu vuoropuheluun pihapiirin muiden rakennusten kanssa. Uudisrakennus on sijoitettu pihapiiriin siten, että päärakennuksen linnamaisuus säilyy. Se ikään kuin kurkistaa hienovaraisesti huvilan selän takaa. Se on yhdistelmä selkeää yksinkertaisuutta ja yllätyksellisyyttä.

Uudisrakennus toimii majoitusrakennuksena ja mahdollistaa yöpymisen nykyaikaisissa puitteissa niin, ettei vanha puuhuvila kuormitu liiaksi. Uusi harjakattoinen rakennus on kauttaaltaan verhoiltu punaisella teräväkärkisellä paanulla. Männystä lohkottu paanu on materiaalina perinteinen, mutta sen keittomaalaaminen on suomalaisessa perinteessä harvinaista. Käsin viimeistellyllä lohkotulla paanulla tuotiin rakennukseen käsityön kerros. Se yhdistää uuden rakennuksen osaksi puurakentamisen käsityötaidon jatkumoa, joka on voimakkaasti läsnä vanhan rakennuksen taidokkaasti toteutetussa ornamentiikassa. Käenpojan paanut toteuttivat ja asensivat Julius ja Jaakko Kotivuori. Käenpoika jäi taitavan osaajan viimeiseksi työksi.

Kantavana runkomateriaalina uudisrakennuksessa on CLT, joka mahdollistaa ekologisen ja nopean rakennustavan. Se on ilmaisukieltään tämän päivän puurakentamisen ratkaisu ja siten luonteva valinta täydentämään pihapiirin perinteisiä puurakennuksia. Paanu on materiaalina perinteinen, mutta sen maalaaminen punaiseksi on ratkaisuna perinteisestä poikkeava. Samalla se sopeutuu luontevalla tavalla pihapiirin rakennusten perinteiseen punamultaiseen väritykseen. Rakennuksessa puu on materiaalina läsnä myös sisätiloissa.

Kokonaisuutta täydentävät kaksi saunarakennusta rannassa. Pienempi niistä on käsin veistetyistä hirsistä rakennettu savusauna. Isompi sisältää saunan lisäksi myös takkahuoneen kokoontumistiloineen. Saunojen lisäksi rantaan toteutettiin myös kahdelle höyrylaivalle mitoitettu laiturialue, jonka päädyssä on pooki eli tunnusmajakka. Sen ansiosta saapuminen Rauhalinnaan on jälleen mahdollista myös vesiteitse.

Tekniset ratkaisut

Rauhalinnan historiallisen pihapiirin aktivoiminen ja kehittäminen nykyaikaisia tarpeita vastaavaksi toimivaksi kokonaisuudeksi on vaatinut osaavaa tekemistä ja rohkeutta uskaltaa luoda aidosti uusia kerrostumia täydentämään historiallisesti arvokasta ja muotokieleltään rikasta ainutkertaista ympäristöä.

Vanha huvila pyrittiin pitkälti palauttamaan alkuperäiseen asuunsa sisältä ja ulkoa. Ajalliset kerrostumat on poistettu ja alkuperäisiä osia palautettu mahdollisimman paljon. Talotekniikkaa on osin uudistettu. Restauroinnin yhteydessä uusittiin lämmitysjärjestelmä, käyttövesiputkisto, ilmanvaihto ja sähköt. Lämmitystä varten asennettiin maalämpö. Tekniikan lisääntyessä tarvittiin lisää myös huoltotiloja ja sitä saatiin, kun huvilan ja vierastalon väliin tehtiin terassi, jonka alle sijoitettiin konehuone.

Vanhan puuhuvilan alkuperäisistä sisäkatoista pystyttiin säilyttämään suurin osa. Sisätilojen seinät on kaikki maalattu tai tapetoitu ja alkuperäiset parketit hiottu ja lakattu. Niin sisä- kuin ulkomaalauksissa käytettiin mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä sävyjä. Maalipinnat on pyritty saamaan mahdollisimman lähelle historiallisia kerrostumia, jotka on löydetty huolellisen kartoituksen avulla. Maalisävyt on pyritty tuomaan takaisin yhtenäiseen historialliseen aikaan toisiinsa liittyvissä tiloissa. Myös tapetit mukailevat historiallisia tapetteja, mutta eivät täysin vastaa alkuperäisiä. Ne on etsitty, löydetty ja valittu huolella, niin että ne ovat mahdollisimman lähellä aikaisempia. Rakennuksen ulkoseinät on uusittu osin lähes kokonaan, samoin parveke- ja tornirakenteet. Samalla palautettiin etelän puoleisen makuuhuoneen ikkunan pyöreä muoto.

Uuden majoitusrakennuksen kantavana ja samalla jäykistävänä rakenteena toimii CLT-runko. Rakennuksessa on automaattinen sammutuslaitteisto. Niiltä osin kuin etäisyys olemassa oleviin rakennuksiin alittaa 8 m, on restauroitavien rakennusten ulkoseinärakenteet toteutettu osastoivina muiden kunnostustöiden yhteydessä.

Rakennushanke

Toimeksianto tuli uudisrakentamisen konseptisuunnittelukilpailuun laaditun ehdotuksen perusteella.

Majoitusrakennuksen konseptisuunnittelukilpailu ja suunnittelun käynnistäminen tapahtuivat keväällä 2020 ja rakennuslupa saatiin elokuussa 2020. Toteutusvaihe käynnistyi 2020 ja hanke toteutettiin vaiheittain. Käenpojan perustukset asennettiin loppukesästä 2020 ja elementit ja seinät pystytettiin marraskuussa 2020. Paanujulkisivu asennettiin alkuvuodesta 2021 ja maalattiin toukokuussa 2021. Viimeistelytöitä päästiin tekemään loppuvuodesta 2022. Hankkeen viimeisenä osuutena rakennettiin rantaan vesiteitse saapumista varten laivalaituri ja pooki joka valmistui loppuvuodesta 2023.

Rauhanlinnan pihapiirin aktivoiminen ja kehittäminen nykyaikaisia tarpeita vastaavaksi toimivaksi kokonaisuudeksi oli kaikkien hankkeeseen osallistuneiden tahojen yhteinen tavoite. Se on vaatinut monien tekijöiden osaavaa yhteistyötä ja samalla myös rohkeutta uskaltaa luoda aidosti uusia kerrostumia täydentämään kulttuurihistoriallisesti arvokasta ja muotokieleltään rikasta ainutkertaista ympäristöä. Tilaajan vahvan tahtotilan ja panostuksen ansiosta se on ollut mahdollista.

Hankkeessa oli alusta alkaen tavoitteena täydentää vanhan päärakennuksen pihapiiriä uudisrakennuksella ja saunoilla, jottei vanhaa rakennusta kuormiteta liiaksi. Tavoitteena oli luoda mahdollisimman hyvin toimiva kokonaisuus, jossa yhdistyvät kulttuurihistoriallisesti arvokkaan päärakennuksen huolellinen restaurointi ja uudisrakennuksiin sijoitetut tämän päivän tarpeita vastaavat majoitus- ja saunatilat. Samalla tuotiin talotekniset ratkaisut tämän päivän vaatimusten tasolle. Vuoropuhelu vanhan ja uuden välillä oli alusta alkaen keskeinen teema, ja hyvän yhteistyön tuloksena syntyi mielenkiintoinen kokonaisuus.

Koska vanha päärakennus on suojeltu asetuksella eli myös sisätilat on suojeltu, yhteistyötä tehtiin tiiviisti Museoviraston yliarkkitehdin, Teiju Aution kanssa. Myös Savonlinnan kaupunginmuseon, ELY-keskuksen ja rakennusvalvonnan edustajien kanssa neuvoteltiin koko hankkeen ajan niin kokonaisuuteen liittyvistä ratkaisuista kuin restauroinnin yksityiskohdista. Vanhan päärakennuksen restaurointivastaavana toimi rakennusarkkitehti ja -konservaattori Maria Luostarinen. Työssä tukeuduttiin huolellisesti laadittuun rakennushistoriaselvitykseen.

TEKIJÄT

Anssi Lassila (s. Soini, 1973) on OOPEAA-arkkitehtitoimiston perustaja ja johtaja. Hän on vuodesta 2020 alkaen toiminut myös Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston Nykyaikaisen arkkitehtuurin professorina. Opiskelijakilpailun tuloksena syntynyt Kärsämäen paanukirkko (2004) on Anssi Lassilan läpimurtoteos, joka sai heti valmistuessaan merkittävää kansainvälistä huomiota. Anssi Lassilan arkkitehtuurille on ominaista voimakas veistoksellisuus ja syvälliseen materiaalien tuntemukseen perustuvat oivaltavat ja uutta luovat ratkaisut. Työssään arkkitehtina Anssi Lassila asettaa ihmisen ja elämän keskiöön pyrkien löytämään kokonaisvaltaisia ja tasapainoisia ratkaisuja, joilla luodaan sosiaalisesti ja ekologisesti kestävät puitteet hyvälle elämälle.

Kuva: Jukka Granström