JAFFNA CULTURAL CENTRE, Sri Lanka

Jaffnan kulttuurikeskus (JCC) on merkittävä poliittinen, kulttuurinen ja sosiaalinen rakennus. Se sijaitsee Sri Lankan keskipisteessä, ja se rakennettiin lahjaksi Intian hallitukselta.

Read the article in English here.

Erityispiirre tässä hankkeessa on suomalaisen männyn laaja käyttö trooppisella alueella. Kohteeseen on haettu arkkitehtonista ilmaisua, joka olisi sekä nykyaikainen että historiaa kunnioittava.

Tontti sijaitsee aivan Jaffnan arvostetuimman julkisen rakennuksen, Jaffnan julkisen kirjaston (JPL) vieressä. Tärkein tehtävä oli kunnioittaa tärkeän naapurin läsnäoloa.

Linjan selkeyttä vahvistettiin lisäämällä peristyyli – moderni abstrakti elementti, joka viittaa julkisen kirjaston julkisivuun. JCC:n uudet rakennukset sijoitettiin tämän peristyylin taakse, jolloin ne näkyvät vain osittain.

Aukio

Aukio ei ollut osa alkuperäistä suunnitelmaa, mutta se esiteltiin osana kilpailuehdotusta. Uusi julkinen rantabulevardi luotiin myös muuttamalla ajoneuvotie jalankulkuväyläksi.

Ennen sisällissotaa tällä samalla paikalla sijaitsi ulkoilmateatteri, jota Jaffnan asukkaat rakastivat. JCC juhlistaa tätä muistoa luomalla suuren ulkoilman taide- ja esitysalueen samaan paikkaan. Julkinen aukio laskeutuu kohti jalankulkuväylää muodostaen istumapaikkoja yleisölle, jotka voivat katsella esityksiä merenrannalla sekä kelluvalla lavalla järvellä.

Kulttuuriviittaukset

Uskonto ja sen symbolit ovat läheisesti yhteydessä Jaffnan päivittäiseen elämään. Siksi on sekä hyväksyttävää että loogista käyttää uskonnollisesta arkkitehtuurista abstrahoitua symboliikkaa maallisessa kulttuuriarkkitehtuurissa.

Jaffnan yhteisö pitää tietoa ja koulutusta pyhänä, ja julkinen kirjasto katsotaan viisauden ikoniksi. Oppimistorni luotiin siksi uutena symbolina – oppimisen temppeli – ja sen arkkitehtoninen symboliikka johdettiin hindutemppelien tornista – Gopuramasta.

Oppimistorni

Torni sisältää sarjan oppimistiloja: multimediahuoneita ja digitaalikirjastoja, keskustelutiloja, luokkahuoneita, studioita ja kahviloita. Ylimmässä kerroksessa on julkinen näyttelytila, josta on molemmilta puolilta terassit, joilta avautuu panoraamanäkymät kaupunkiin ja niemimaalle.

11-kerroksinen torni on päällystetty kaikilta neljältä puolelta lämpösuojatuilla mäntylistoilla. Listat luovat halutun arkkitehtonisen symbolismin ja laskeutuvat viitaten Gopuramin muotoon.

”Sarja vaihtoehtoisia materiaaleja harkittiin suojukseen – alumiini, terrakotta ja muut, mutta lopulta valitsimme suomalaisen männyn – kestävistä metsistä, lämpökäsitellyn tarjoamaan käytännössä elinikäisen kestävyyden. Se valittiin tehokkuutensa vuoksi lämpösuojauksessa, vähäisen huollon tarpeen, pitkän käyttöiän ja arkkitehtonisen luonteen vuoksi.”

Suojukset varjostavat voimakasta aurinkoa ja tuulet puhaltavat läpi tämän luonnollisesti tuuletetun rakennuksen. Johtuen tästä vähäisestä energiantarpeesta, 65-70 prosenttia tornin energiantarpeista voidaan kattaa katolle asennetuilla aurinkopaneeleilla.

42 mm leveät Lunawood-profiilit on sijoitettu raoilla, jotka mahdollistavat näkymän jatkuvuuden horisonttiin. Ne valmistettiin huolellisesti ja asennettiin Intian asiantuntevan puuseppätiimin toimesta. Suojaus koostuu 3×3 metrin paneeleista, jotka asennetaan rakennuksen sisältä – ilman tarvetta ulkoiseen telineistöön asennukseen tai huoltoon.

Auditorio

623-paikkainen auditorio on mitoitettu tanssiin ja draamaan, erityisesti sellaisille tanssimuodoille kuin Bharata Natyam, joissa on tärkeää, että yleisö näkee esiintyjän ilmeen.

Suunnittelu toteutettiin asettamalla pyöreät rei’itykset kiinteitä kuvioita vasten viilutettujen vanerikerrosten päälle ja kaivertamalla palmunlehtien muodot, samalla kun saavutettiin halutut akustiset ominaisuudet.

Kulttuurimuseo

Kulttuurimuseo sijaitsee kolonnin takana, joka määrittelee JCC:n virallisen sisäänkäynnin. Se on teräs- ja lasirakennus, joka kohoaa valkoisen muurauksen takana selvästi erottuen siitä – korostaen niiden erillisiä identiteettejä.

Rakennuksen pohjakerros on avoin näyttelytila, joka avautuu suoraan julkiselle aukiolle. Yläkerrassa sijaitsee muodollinen museotila. Keskeinen näyttelytila on päällystetty lasikatolla, jonka yläpuolella kohoaa veistoksellinen teräskupoli.

Rakennushanke

Rakentaminen alkoi syyskuussa 2016, ja kohde valmistui maaliskuussa 2020. Urakoitsijat valittiin tarjouskilpailun kautta, joka oli avoin sekä Intian että Sri Lankan rakentajille.

Päärakenne on raudoitettua betonia, mutta rakennukseen sisältyy monia erikoisalueita. Rakennusryhmään kuului suuri määrä asiantuntijoita, mukaan lukien puutöihin, terästöihin, akustiikkaan, maisemointiin, kalusteisiin, suojaukseen ja kelluvaan lavaan.