Tuupalan alakoulu ja päiväkoti

Suomen ensimmäisen CLT-koulun suuri massa on pilkottu kolmeen lohkoon. Uudisrakennusten rypäs ja välituntikatokset varastoineen rajaavat monimuotoisia, pienen mittakaavan ulkotiloja.

Uusi koulurakennus sijoittuu korttelin keskivaiheille, pohjoisessa kulkevan tien varteen, puretun lukiorakennuksen paikalle. Eteläpuolelle jää suuri ja aurinkoinen välituntipiha. Rakennus luo välittävää mittakaavaa kaakossa sijaitsevan, 1950-lukulaisen kivikoulukampuksen ja luoteispuolen pienipiirteisen kotiseutumuseon välille. Suuri massa on pilkottu kolmeen lohkoon. Uudisrakennusten rypäs ja välituntikatokset varastoineen rajaavat monimuotoisia, pienen mittakaavan ulkotiloja.

Rakennuksen ulkoarkkitehtuuri on sovittelevaa, konstailematonta ja kieron viettelevällä tavalla ”tavanomaista”. Hiljaisesta lähtökohdasta pyrimme luomaan astetta korkeampaa arkkitehtuuria yksityiskohtien ja kokonaisuuden sekä sisä- ja ulkopuolten koherentilla ilmeellä. Toisin sanoen, pyrkimyksenä oli, että koko rakennus puhuu samaa kieltä kaikilla tasoillaan.

Hankkeen merkittävin yksittäinen ominaispiirre on kantava kuusipuinen CLT-rakenne. Rakenne heijastuu suoraan julkisivuihin: missä on CLT-levyrakenne, siellä on umpinainen kuusiverhous. Puuosissa on väritön suojakäsittely ja julkisivut harmaantuvat luonnolliseen tahtiinsa. Ikkunoiden ulkopuitteet ja niihin liittyvät levytykset ovat luonnonväriin eloksoitua alumiinia. Materiaalipaletti on niukka, luonnollinen ja rehellinen, niin ulkona kuin sisälläkin.

Levyjen arkkitehtuuri jatkuu myös sisätiloissa. Puu on esillä kaikkialla ja monessa muodossa. Hieno CLT-levyn pinta on esillä sellaisenaan. Vaakarakenteet ovat liimapuuta, nekin mahdollisuuksien mukaan näkyvillä. Kevytrakenteisissa pinnoissa on käytetty paljon koivuvaneria, sisäkatoissa puu-magnesiittilevyä, kiintokalusteissa massiivikoivua ja -kuusta.

Välipohjat ovat rakennuksen haastavin yksittäinen rakennusosa. Rakennusteollisuus on ratkaissut mallikkaasti esimerkiksi puukerrostalojen välipohjarakenteet, mutta julkisten rakennusten pitkiin jänneväleihin ei vielä ole kustannustehokasta ja järkevää tuotetta. Tässä olisikin teollisuudelle oiva tuotekehityksen paikka.

Tuupalan koulusta tehtiin useita alustavia luonnoksia, ja toteutuneen version työnimi oli ”Kylä”. Kylämäisyys näkyy paitsi rakennusten sommittelussa tontille, myös sisätiloissa. Varsinaiset luokkatilat ryhmittyvät keskeisten aulatilojen ympärille – aulat toimivat kylän ”toreina”. Rakennusmassat ovat varsin syvärunkoisia ja siten tehokkaita, mutta niiden keskellä sijaitsevat aulat ovat kaikkea muuta kuin ankeita, pimeitä tiloja. Korkeat aulat saavat luonnonvaloa kattolyhdyistä, tunnelma on lähes harras. Tämä olikin ajatuksena: rakennus itsessään on hillitty ja rauhallinen, mutta vipinää ja väriä tulee käytön myötä.

Uudessa opetussuunnitelmassa korostuu ilmiökeskeinen oppiminen sekä erilaiset oppimistavat ja -tilanteet. Kuhmossa ei haluttu tulkita opetussuunnitelmaa äärimmäisellä tavalla. Avokonttorimaisen tulkinnan sijaan ote on maltillisempi, mutta rakennus toteuttaa yhtä kaikki opetussuunnitelman tavoitteita. Luokat voidaan yhdistää suuriksi tiloiksi siirtoseinien avulla, ja sieltä täältä löytyy myös pieniä oppimisen tiloja. Tehottomia käytäviä talossa ei juuri ole, sillä aulatkin on mitoitettu toiminnallisiksi tiloiksi.

Rakennuksen poikkeuksellisin toiminnallinen piirre löytyy salista. Sali toimii paitsi liikuntatilana, myös Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin konserttisalina. Käyttötarkoitukset ovat etenkin huoneakustiikan näkökulmasta päinvastaiset: liikuntakäytössä kaikua ei saisi juuri olla, kun taas kamarimusiikkiesityksissä hyvälaatuinen, runsaskin kaikuminen on suotavaa. Konserttiakustiikka toteutettiin vanerirakenteisilla sisäkaton ja seinien muotoilulla. Liikuntakäytössä vaneriheijastimet peitetään akustoivalla verholla. 

Kohteen arkkitehti- ja pääsuunnittelu: Martti Karsikas / Arkkitehtitoimisto Karsikas Oy