Olympiastadionin peruskorjaus ja uudistaminen

Helsingin olympiastadion on merkittävä kansallinen rakennus. Sen puhdaslinjainen 30-luvun funktionalistinen arkkitehtuuri yhdistettynä vuoden 1952 Helsingin Olympialaisten ulkoasuun symboloivat monelle nuoren kansakunnan uuden ajan alkua.

Vuoden 2020 ulkoarkkitehtuuri rakentuu entistetystä 1930-luvun betoniarkkitehtuurista, 1950-luvun peruskorjatuista osista sekä uudesta pohjoisaukiosta betonisine palvelukatoksineen. Uudistilojen arkkitehtuuri on elämyksellistä, kestävää ja toimivaa. Kokonaisuus muodostaa tutun ja tunnistettavan, ihmisen kokoisen monumentin.

Stadionille saavutaan etelä- pohjoissuuntaista akselia pitkin. Kävijälle on luotu esteetön ja selkeästi hahmotettava kokonaisuus. Rakennuksen alla vapaasti virtaavat ulkoalueet toteuttavat alkuperäisen stadionin linjakkaita ratkaisuja. Rapatut julkisivut näkyvine betonirakenteineen sekä kaarteiden tiilimuuraukset on uusittu alkuperäisten mukaisesti. Uudet katsomosisäänkäynnit paikalla valettuine portaineen on sovitettu kaarteiden betonirakenteiden ja tiilijulkisivujen rytmiin. Julkisivujen uusittu ja korotettu puuverhous kätkee taakseen kaarteiden uudet katokset. Julkisivujen teräsosien detaljit on entistetty ja pellitykset toteutettu alkuperäisten mallien pohjalta. Teräs- ja puuikkunoiden karmit ja puitteet ovat alkuperäiset, lasit on korvattu uusilla, energiatehokkuutta parantaen.

Katsomomalja on uudistettu ehyt kokonaisuus. Alkuperäiset rakenteet detaljeineen on palautettu 30-luvun asuun. Penkit on korvattu uusilla yksittäisillä puukomposiitti-istuimilla, jotka muodostavat yhtenäisen horisontaalisen viivaston stadionin katsomotilaan alkuperäisten penkkien tapaan. Kaarteet ja takasuoran katsomot on katettu uudella katoksella. Sen plastinen muoto muuttuu ajan ja liikkeen myötä stadionin maisemassa virtaavasta muodosta ohueksi viivaksi valon vaihteluiden mukana.

Materiaaleiltaan katos ja istuimet liittyvät suoraan stadionin historiaan. Puu on ollut materiaali jolla betonista stadionia on laajennettu, tilapäisesti ja pysyvämmin nykyasuunsa 50-luvulla. Puu tuo katsomotilaan kosketettavan materiaalin ja pienimittakaavaisen tekstuurin. Yleisöturvallisuuteen liittyen katoksen verhous toteutettiin kivipuusta, materiaalista, jossa puun soluseinämät on kyllästetty silikaattiseoksella. Tällä kotimaisella innovaatiolla voitiin katoksen alapinta toteuttaa sprinklaamattomana, Istuimien puukomposiitin koostumus huolehtii myös palasuojauksesta.

Sisätiloihin on palautettu toiminnallinen kirkkaus. Valo, rakenteet ja materiaalit yhdistettynä käytettävyyteen ja koettavuuteen ovat arkkitehtuurin lähtökohta. Tilojen materiaalit ja värisävyt, mukaan lukien 30-luvun puulasiseinät ja -ovet on palautettu alkuperäiseen asuun.

Maan alle on rakennettu stadionin toisinto; monikäyttöisiä liikuntatiloja rajaava uusi läntinen galleria, juoksuratoja seuraava tunneli, pohjoisen logistiikka- sekä koilliskaarteen monitoimitila. Materiaalit ovat ajattomia ja kestäviä; kantavat rakenteet valkobetonia, pinnat puuta ja lasia. Hiljentymistilana käytettävät valolyhdyt tuovat päivänvaloa tiloihin ja avaavat näkymiä yläpuoliseen stadioniin. Betoniset rakenteet luovat tiloihin perusrytmin, ja vaaleat puuverhoukset ovat osa kestävän kehityksen mukaista Olympia-arkkitehtuuria ja luovat muistuman 1930-luvun stadionin valkoisista muottilautabetonipinnoista.

Pääsuunnittelu: Kari Raimoranta ja Kimmo Lintula

Arkkitehtitoimisto K2S Oy

Uusi katos, katsomomalja, maanalaiset liikunta- ja logistiikkatilat, urheilumuseo ja A-katsomon tilat katoksineen

Arkkitehtisuunnittelu:

Kimmo Lintula, Niko Sirola, Mikko Summanen

Projektiarkkitehti:
Juha Sundqvist
Projektiryhmä:
Elina Koivisto
Tetsujiro Kyuma
Keiti Lige
Matias Manninen
Tommi Mauno
Mari Ollila
Ayako Osawa
Benjamin Schulman
Antti Soini
Anna Suominen
Tommi Terästö
Petri Ullakko
Nina Vauhkonen
Iiro Virta
Juho Vuolteenaho (tietomallikoordinaattori)
Matti Wäre

Arkkitehdit NRT Oy

Peruskorjattavat katsomoiden alaiset tilat pohjois-, itä- ja eteläsivuilla sekä niihin liittyvät uudisosat, julkisivujen peruskorjaus ja restaurointi

Arkkitehtisuunnittelu:

Kari Raimoranta, Teemu Tuomi, Tom Lindholm, Juuso Hatakka, Emmi Jääskeläinen, Jouni Karttunen

Projektiarkkitehti:
Tom Lindholm

Projektiryhmä:
Tuula Olli
Taro Nieminen
Kristiina Suoniemi
Susanna Anttila
Heikki Ruoho
Valtteri Osara
Sini Valvisto
Pekka Huima
Arto Harjunpää
Tuula Hikipää
Eeva-Liisa Elo-Lehtinen
Heikki Saarinen