Otaniemen urheiluhalli – Otahalli

Otaniemeen vuonna 1952 valmistunut urheiluhalli, Otahalli, kuuluu Alvar Aallon ja hänen toimistonsa tuotannossa erityiseen, suurikokoisten puurakenteisiin perustuneiden kohteiden joukkoon. Urheiluhallin kattorakenteita vahvistettiin vuonna 2024 ensimmäisenä vaiheena varsinaisessa hallin peruskorjaushankkeessa.

Valmistuessaan Otahalli oli Suomen suurin sisäurheiluhalli. Hallissa voi harrastaa monia eri lajeja, kuten jalkapalloa, tennistä, lentopalloa, sulkapalloa, koripalloa ja salibandyä. Yleisurheilulle on 158 metrin ratakierros, pituus- ja korkeushyppypaikat sekä kuularinki. Lisäksi hallin yhteydessä toimii kuntosali.

Otahallin korjaushanke on ollut merkittävä projekti, joka on parantanut tilojen toimivuutta ja mukavuutta. Korjaushankkeen tavoitteena on ollut säilyttää rakennuksen alkuperäinen arkkitehtoninen ilme samalla, kun tiloja on päivitetty vastaamaan nykyaikaisia vaatimuksia.

Alunperin Otahalli rakennettiin liittyen Teknillisen korkeakoulun muuttoon ja Otaniemen kehitykseen. Vuonna 1949 pidetyn arkkitehtuurikilpailun jälkeen uuden kampusalueen arveltiin valmistuvan huomattavasti toteutunutta nopeammin. Urheiluhalli sekä Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelemat opiskelija-asuntolat valmistuivat jo 1950-luvun alussa, ja ne liittyvät myös Helsingin olympialaisten historiaan, kun aluetta käytettiin varsinkin itäblokin urheilijoiden majoituksessa.

Urheiluhalli koostuu kahdesta erillisestä hallista. Niiden puurakenteissa on käytetty aikanaan erittäin ajanmukaista tekniikkaa. Rakenteet on sovitettu sotienjälkeisen rakennusmateriaalien niukkuuteen käyttämällä suurikokoisia esivalmistettuja HB-kehiä. Kehien on kirjoitettu olleen aikanaan lajissaan maailman suurimmat (Rakennusinsinööri 1/1952). Monissa vaiheissa eri tavoin muuttuneen rakennuksen rakennustekniikan ja -perinnön kannalta erityisimmät merkitykset liittyvät nimenomaan hallien rakenneratkaisuihin. Ne myös luovat suurimpien sisätilojen tunnelman. Alkuperäisvaiheessaan rakennus oli nykyistäkin robustimpi: kenttä oli hiekkapintainen ja seiniä peitti käsittelemättömät Toja-levyt.

Suuremman hallin mittavien rakenteiden mitoitukset todettiin hanketta edeltäneissä selvityksissä olleen aikanaan laadittu nykyisiä tavoitteita selvästi pienemmille kuormilla (150 kg/m² verrattuna 285 kg/m²). Yksittäiset hallin kantavat rakenteet kielivät myös joko rakentamisen tai käytön aikana tapahtuneista nurjahduksista kuormien hetkellisesti ylittäessä rakenteen kantavuuden.

Kattorakenteiden korjaushankkeen tavoitteeksi asetettiin alkuperäisen rakenteen säilyttäminen ja vahvistaminen. Ilmeikkäästi patinoituneille rakennusosille tehtiin tarpeelliset puu- ja teräsrakenteiset vahvistukset, jotta kattorakenne kestää kuormituksen ja muodonmuutosten kehitys pysähtyy. Arkkitehtonisesti ja historiallisesti arvokkaan rakenteen korjausperiaatteena oli alkuperäisen rakenneratkaisun aineellinen säilyminen kokonaishahmossaan, teknisesti toimivana rakenteena. Tarpeelliset vahvistavat uudet osat lisättiin rakennejärjestelmään alkuperäisiin rakenne- ja materiaaliperiaatteisiin sovittaen.

Otahallien puurunkojen vahvistustarve ilmeni hallien rakenteiden kelpoisuudesta laaditussa lausunnossa (TkT M. Pentti 2022), jossa suositeltiin rungon kuormituskestävyyden tarkastelua voimassa olevien kuormitusohjeiden mukaisesti. Kun runkojen mitoituslumikuorma oli alun perin n. 1,5 kN/m², ja nykyisen ohjeen mukainen kuormitus on n. 2,3 kN/m², edellytti kuormitustason nosto runkojen vahvistusta.

Rungon katselmusten perusteella kehien merkittävimmät vauriot olivat kehän ja sen sisänurkan kiertyminen ja kehän uumalaudoituksen päiden halkeilu. Vaurioiden pääasiallisena syynä lienee ollut suuri lumikuorma.

Puurunkojen 2-niveliset, epäsymmetriset kehät ovat ns. HB-palkkeja, jotka ovat sahatavarasta naulaamalla ja liimaamalla koottuja rakenteita. Kehät on rakennettu kuljetukseen soveltuviin osiin tehtaassa, ja työmaalla osat on ensin liitetty toisiinsa, jonka jälkeen kehät on nostettu pystyyn. Ratkaisua käytettiin erityisesti Ruotsissa suurten jännevälien rakennuksissa, mutta myös Suomessa, esimerkiksi Peacock-teatterissa vuonna 1955. Otahallin isomman hallin kehien jänneväli oli ennätykselliset 47 metriä – enemmän kuin millään muulla nivelkantaisella vastaavalla kehällä oli tuolloin toteutettu.

HB-palkin uuma koostuu kahdesta 45 asteen kulmassa olevasta ristikkäisestä ja rimoituksella vahvistetusta lautakerroksesta, jotka ulottuvat paarteiden väliin. Paarteet on tehty liimapuusta, jotka on naulattu uumalaudoituksen läpi toisiinsa. Kehät on tuettu katon vinolaudoituksella ja ulkoseinien terästangoilla. Kehän sisänurkka on tuettu puisilla vinotuilla.

Kehien kelpoisuus tarkistettiin FEM-mallinnuksella (TkT Sami Pajunen), jossa paarteet mitoitettiin taivutusmomentista aiheutuville normaalijännityksille ja uuman vinolaudoitus leikkausvoimalle. Tarkastelun mukaan kehien sisänurkkien poikittaisjäykistys oli puutteellinen.

Kehät vahvistettiin suuremmalle lumikuormalle lisäämällä rakenteen ylä- ja alapaarteen kylkeen kehän molemmin puolin liimapuiset sauvat, jotka ankkuroitiin vanhaan rakenteeseen vinoruuvauksella. Sauvojen pituus valittiin kehän momenttikuvion mukaan. Uudet sauvat ruuvattiin päiden välillä systeemiruuvauksella vinolaudoituksen ankkuroinnin vahvistamiseksi.

Kehän sisänurkan nurjahdustuentaa vahvistettiin koko rungon pituudelle asennetuilla liimapuusauvoilla ja jäykistysristikoilla.

Kehien alapään tuentaa vahvistettiin teräsosilla, joilla kehän jalan kiertyminen on estetty. Kaikki uudet teräsosat on maalattu mustaksi, ja uudet liimapuusauvat täytepuineen on käsitelty kahvipetsillä puun vanhentamiseksi. Myös vahvistuksen kelpoisuus varmistettiin mallinnuksella.