Käytännönläheisesti Kuchlissa
Keskellä Itävaltaa sijaitsevaan Kuchliin perustettiin 1930-luvulla puutekninen koulu sahateollisuuden työntekijöiden lapsille. Koulussa on kaksi opetuslinjaa, joista toisesta viisivuotisesta tekniikkapainotteisesta opetusohjelmasta valmistutaan eri tehtäviin saha- ja puuteollisuudessa. Toinen linja tarjoaa korkeamman asteen kaupallisen opetusohjelman, josta valmistuvat työskentelevät puuteollisuuden johtotehtävissä.
Koulussa on tällä hetkellä 390 iältään 14-19 vuotiasta opiskelijaa. -Nyt opiskelijoista enää vähemmistö on sahateollisuuden työntekijöiden lapsia. Puutuoteteollisuus kiinnostaa nyt nuoria, koska puu on moderni materiaali tällä hetkellä, kertoo koulun johtaja Erwin Treml.
-Joka kymmenes opiskelijoista on tyttöjä, mutta määrä on nousussa. Tyttöjen määrän kasvu on seurausta yleisen puuta kohtaan tunnetun kiinnostuksen kasvusta ja työskentelytapojen muutoksesta. Koko rakentamisen järjestelmä muuttuu yhä enemmän kohti esivalmistusta ja tehdastyötä.
Tremlin mukaan syy nuorten kiinnostuksen kasvuun on biotaloudessa, ekologisuudessa ja nuorille tärkeissä kestävän kehityksen arvoissa. -Kun kuulin ensimmäisen kerran kestävä-käsitteen, en edes ymmärtänyt mitä se oli, vaikka termi on vanha, peräisin metsänhoidosta 300 vuoden takaa. Emme keskittyneet kestävyysteemaan ennen opinnoissa, mutta nyt teemme niin, koska se on hyvin tärkeää nuorille.
Tavoitteena laaja tietämys koko puutuoteteollisuudesta
Päästäkseen opiskelemaan kouluun, alemman asteen tutkinnot täytyy olla suoritettuina. Jos haluaa suorittaa ylemmän asteen puualan teknisen tutkinnon, minimitasot matematiikassa, saksan ja englannin kielessä täytyy olla suoritettuina. -Koska opiskelijat ovat nuoria tullessaan tänne, heillä ei tietenkään ole aiempaa ammattitutkintoa tai työkokemusta. Joillain ylemmän asteen opiskelijoista voi olla aiempi esimerkiksi kirvesmiehen tutkinto, mutta se on poikkeuksellista. Kolmen vuoden opiskelujen jälkeen opiskelijat voivat ottaa käyttöön puuinsinöörin tittelin, kuvailee Treml.
-Työskentely saha- ja puuteollisuuden parissa on opiskelujen ohella pakollista. Normaalisti opiskelija etsii omatoimisesti työpaikkansa, mutta jos sen saamisessa on ongelmia, autamme paikan löytämisessä. Valmistuttuaan puuinsinööriksi kolmasosa opiskelijoista jatkaa opintojaan yliopistossa ja kaksi kolmasosaa jää työelämään yrityksiin.
Koulu haluaa Tremlin mukaan tarjota opiskelijoille mahdollisimman laajan tietämyksen koko puutuoteteollisuudesta. -Valmistuttuaan heillä on teknistä tietoutta, kielitaitoa ja puurakentamisen perustaitojen lisäksi liiketoimintaosaamista. Tämä on tärkeää, koska heidän täytyy osata johtaa yritystä.
-Keskitymme opetuksessa puun jatkokäsittelyyn tukkipuusta eteenpäin. Kun olen itse koulutukseltani metsänhoitaja, tiedän että metsänhoidon peruskäsitteet pitää myös osata. Tulevat puuinsinöörit saavat koulutuksen aikana käytännön kokemusta. He joutuvat kaatamaan ja sahaamaan puita, huoltamaan sahanteriä ja kokeilemaan puun käsittelyn ja jalostuksen eri tekniikoita. Puutuotealan yrityksen johtajalle on hyödyllistä hallita koko puun käsittelyn prosessi metsästä tuotteeksi.
Esivalmistus ja nopeus puurakentamisen kilpailukyvyn perustana
Kuchlin puutekninen koulu toimii osin uusissa ja osin vanhoissa remontoiduissa tiloissa.
-Laajensimme vanhaa tiili-betonirakennusta uudella massiivipuurakennuksella. Syyt materiaaliin valintaan olivat ekologisia ja tietenkin puualan oppilaitoksena halusimme tehdä sen puusta. Remontoiduissa tiloissa käytimme sisäpinnoissa paljon puuta.
Koulun rakentaminen maksoi yhdeksän miljoonaa euroa, josta valtio, sahateollisuus ja Salzburgin liittovaltio maksoivat kukin yhden kolmanneksen. Valtio maksaa opettajien palkat, mutta koulua ylläpitävä yhdistys maksaa muiden työntekijöiden palkat.
-Vaikka puurakenteisen hankkeen kokonaiskustannus oli verrattavissa tavanomaiseen rakentamiseen, puurakentamisen etu on kiistatta sen nopeus. Esimerkiksi turistikohteet Alpeilla rakennetaan valmiiksi touko-lokakuun aikana ja se kertoo puurakentamisen nopeudesta ja kilpailukyvystä. Puurakentaminen perustuu yhä enemmän esivalmistukseen tehtaissa.
Teollinen puurakentaminen vahvassa kasvussa
Treml uskoo puurakentamisen vahvaan tulevaisuuteen. -Kymmenen vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut, että Itävallassa tuotetaan 600 000 kuutiometriä massiivipuuelementtejä. Jo nyt viemme elementtejä Australiaan, Yhdysvaltoihin, Englantiin, Venäjälle ja moniin Keski-Euroopan maihin. Viennissä on edelleen paljon mahdollisuuksia esimerkiksi Pohjois-Afrikassa. Puurakentamisen kasvu näkyy myös siinä, että voimme luvata jokaiselle opiskelijalle työpaikan valmistumisen jälkeen.
-Esivalmistettujen massiivipuuelementtien suosio ja käyttö puurakentamisessa kasvaa koko ajan. Järjestelmä toimii ja tekijöillä on tietotaito ja osaaminen niiden valmistuksesta ja asennuksesta. Uskon että massiivipuuelementtien suosio perustuu niiden esivalmistukseen, muokattavuuteen ja nopeaan rakennusaikaan.
Esivalmistus merkitsee myös kustannusvarmuutta, koska voimme etukäteen laskea tilaajalle hyvin tarkasti kohteen hinnan, sanoo Treml.
Tremlin mukaan ilmastokeskustelun myötä kiinnostus puurakentamista kohtaan lisääntyy ja sen myötä siitä tarvitaan lisää tietoa. -Mielestäni suunnittelijat ja arkkitehdit eivät ole vielä tarpeeksi tietoisia esimerkiksi puun ominaisuuksista julkisivuissa. Puun käyttö sisätiloissa on yksinkertaista, mutta sen käyttö ulkona julkisivuissa vaatii materiaaliosaamista.
Artikkeli on osa toimittaja Markku Laukkasen toimittamaa Hyvät käytännöt -artikkelisarjaa, joka esittelee puurakentamisen toimintatapoja ja trendejä eri puolilla Eurooppaa. Sarja käsittelee muun muassa puurakentamisen kasvun tekijöitä julkisessa rakentamisessa, puun tuloa kaupunkirakentamiseen, vanhan rakennuskannan korvaamista puuratkaisuilla, teollisen esivalmistuksen, suunnittelun ja laadun vaikutusta kilpailukykyyn, rakennusteollisuuden ja yksityisten sijoittajien heräämisestä puurakentamisen kasvavaan markkinaan, puutuotealan kasvavia investointeja ja alan edunvalvonnan tärkeyttä osana metsien käytön hyväksyttävyyttä.
Artikkelisarjan julkaisua on rahoittanut Marjatta ja Eino Kollin säätiö.