Kaupunkien kehysalueet ja -kunnat vetävät nyt muuttohalukasta väkeä, ja puhutaan jopa uudesta Nurmijärvi-ilmiöstä. Puurakentamiselle kehysalueiden imu avaa uusia mahdollisuuksia.

Teksti: Anne Soininen | Kuvat : Puuinfo, Timbeco, Susa Junnola/Helsingin kaupunki

Read the article in English: Wood adds flair to residential areas

Suomessa on viime vuosina panostettu voimakkaasti kaupunkikeskustojen tiivistämiseen ja korkearakentamiseen. Vuonna 2020 Helsinkiin rakennettiin ennätysmäärä asuntoja sitten 1960-luvun. Näistä 58 prosenttia oli kaksioita ja yksiöitä.

Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n viime kesänä julkaiseman ennusteen mukaan Suomen kaupungistuminen jatkuu. Varsinkin pääkaupunkiseutu ja yliopistokaupungit tulevat kasvamaan.

Samaan aikaan kuitenkin suurten kaupunkien kehysalueet ja suositut matkailu- ja kesämökkikunnat vetävät väkeä. Koronapandemia, etätöiden yleistyminen ja lisäneliöiden tarve on saanut monet muuttamaan väljempiin ympäristöihin.

Uuden Nurmijärvi-ilmiön myötä myös puurakentamiselle tarjoutuu uusia mahdollisuuksia. Tampereen yliopiston tutkija, dosentti Markku Norvasuo on tutkinut puurakentamisen alueellista merkitystä ja mahdollisuuksia yhdyskuntien uudistamisessa.

− Puun vahvuutena on joustavuus: siitä voidaan tehdä vaihtelevan korkuisia ja tietyllä tapaa ihmisen mittaisia alueita. Yksi hyvä esimerkki on vaikkapa Helsingin Kuninkaantammi, sanoo Norvasuo.

Pientaloalueet tiiviiksi

Kiinnostus pientaloalueita kohtaan on suurta myös pääkaupungissa. Uusien pientalokaavojen laatiminen on Helsingissä ollut viime vuosina ollut vähäistä, toisaalta osa valmiiksi kaavoitetuista tonteista on vielä rakentamatta, kertoo arkkitehti Johanna Mutanen Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristön toimialalta.

− Helsingin yleiskaavassa 2016 yleisin asumista kuvaava pikseli on pientaloalueille merkitty A4, joka tarkoittaa pääosin enintään tehokkuutta e = 0,4. Kyse on siis merkittävän kokoisesta osasta Helsinkiä.

Suuri kysymys Mutasen mielestä onkin, kuinka tätä tehokkuutta voidaan lähestyä. Uusilla kaavoitettavilla tonteilla tämä ei Mutasen mukaan ole ongelma: tehokkuus on saavutettavissa riittävän yksityiskohtaisilla kaavamääräyksillä ja rakennusalamerkinnöillä, joilla voidaan varmistaa myös käyttökelpoisen puutarhapiha-alueen muodostuminen.

− Sen sijaan suuri kysymysmerkki on, miten voitaisiin toimia olemassa olevilla pientaloalueilla. Tällainen tehokkuus vaikuttaa myös naapuritonttien rakennusmahdollisuuksiin. Asia on myös vuorovaikutuksen kannalta merkittävä, sillä asian tiedetään herättävän monenlaisia tunteita pientaloalueilla.

Puun positiivinen mielikuva

Puulla on paljon vahvuuksia niin pientalorakentamisessa kuin täydennysrakentamisessa ja esikaupunkialueiden ja vanhojen lähiöiden perusparantamisessa.

Puurakentamiseen liitetyt mielikuvat ovat yleisesti myönteisiä. Markku Norvasuon vetämän Puuta näkyvissä tutkimushankkeen mukaan asukkaat pitävät puisia rakennuksia kauniimpina, ekologisimpina ja sisäilmastoltaan terveellisempinä kuin muista materiaaleista tehtyjä rakennuksia.

− Puujulkisivussa, kuten hirsi- tai lautaverhouksessa, voi nähdä puun ominaiset pintarakenteet. Puupinta on inhimillistä ja kosketeltavaa. Pihapiiriin puu tuo rikkautta ja kokonaisvaltaisuutta, sanoo Norvasuo. Samannäköisiksi rakentuneisiin lähiöihin puurakennukset voivat tuoda uusia, mielenkiintoisia kontrasteja.

− Omakotirakentaminen on usein lähinnä valmistalokonseptien soveltamista, mutta puu olisi hyvä vaihtoehto myös suunniteltaessa yhtenäisempiä, yksilöllisempiä ja tiiviimpiä alueita, joissa tehokkuuskin olisi parempi.

Puu sopii tiiviiseen rakentamiseen

Puurakentamisessa voisi Norvasuon mukaan hyvin herätellä henkiin esimerkiksi tiivis ja matala -konseptin, jossa edistettiin myös puurakentamista varsinkin 2000-luvun taitteessa, ensimmäisen Nurmijärvi-ilmiön aikoihin.

Periaatteina konseptissa ovat rakenteen tiiviys ja rakennusten mataluus. Maksimissaan talot ovat kolmikerroksisia. Tavoitteena on myös kunkin alueen omaleimaisuus ja oma identiteetti.

Tiivistä, matalaa, maanläheistä pientaloasumista edistettiin hallitusohjelmassa ympäri Suomen useissa hankkeissa. Tuolloin syntyivät muun muassa Porvoon Länsirannan, Konalan Lehtovuoren ja Lahden Kariston alueet. Myös Turun Linnanfältin puukerrostaloalue sai alkunsa hallituksen hyväksymässä puurakentamisen edistämisohjelmassa vuonna 2004.

Puurakentamisen vaihtoehtoja on toki lukuisia muitakin. Myös Hollannista ja Tanskasta esikuvansa saava townhouse eli viereisiin asuntoihin kytketty kaupunkipientalo sopisi Norvasuon mukaan hyvin myös suomalaisten kaupunkien pienille ja tiiviille alueille.

− Jonkin verran townhouse-taloja on tehty Suomessakin, mutta puurakentamisen osuutta voisi niissä lisätä. Puukerrostalojen ansiosta puu kilpailee nyt muiden materiaalien kanssa. Myös puun perinteisillä vahvuuksilla ja monipuolisuudella voi nykytilanteessa olla erityistä arvoa.

Artikkeli on julkaistu lokakuussa 2021 Puu-lehden numerossa 2/2021.

• Lue Puu-lehti 2/2021 kokonaisuudessaan.
• Seuraava Puu-lehti ilmestyy keväällä 2022. Tilaa se itsellesi (maksuton SAFA:n, RIL:n, RIA:n, SI:n, SIO:n, TKO:n, RKL:n, RTY:n ja Ornamon henkilö- ja opiskelijajäsenille kotiosoitteeseen postitettuna)
• Puu-lehden mainostajien valitsemat artikkelit julkaistaan printtilehden lisäksi e-artikkeleina.