Liedon harmaakivikirkko on saanut tänä vuonna valmistuneen peruskorjauksen ja laajennuksen myötä uuden historiallisen kerroksen.

Read the article in English here.

Keskiaikaisen kirkon runkohuoneeseen liittyvät keskiaikaiset sakasti ja asehuone. Kirkon itäpäätyyn on rakennettu punatiilestä vuonna 1902 kuusikulmainen “pikkukirkko” ja nyt valmistuneen peruskorjauksen yhteydessä uusi laajennusosa “Leipähuone”.

Peruskorjaushanke kesti lähes neljä vuotta 2021-2024 ja sen pää- ja arkkitehtisuunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto NOAN. Korjauksen toteutus aloitettiin kirkon sisätiloista. Seuraavassa vaiheessa korjattiin kirkon julkisivut ja katot sekä rakennettiin laajennusosa.

Peruskorjaus valmistui tämän vuoden huhtikuussa uusien urkujen käyttöönoton myötä.

Toiminnallinen muutos

Peruskorjauksen yhteydessä kirkkoon tehtiin merkittävä toiminnallinen uudistus, kun alttari siirrettiin keskelle kirkkoa ja seurakunta sen ympärille. 70-luvun kiinteä kalustus korvattiin tuoleilla, mikä mahdollistaa tilajärjestelyn erilaiset variaatiot toimitusten ja kirkollisen elämän tarpeiden mukaan. Merkittävin toiminnallista joustavuutta ja esteettömyyttä parantanut muutos on kaikkien julkisten tilojen lattiapinnan rakentaminen yhteen tasoon. 

Vuonna 1902 rakennettu kuusikulmainen, tyyliltään uusgoottilainen pikkukirkko erotettiin kirkkosalista lasiseinällä. Aiemmin kuorina palvellut tila muuttui seurakuntasaliksi, jota siihen lasisella nivelosalla liittyvä Leipähuone täydentää. Kirkon kaikki sisäänkäynnit ovat peruskorjauksen myötä esteettömiä. 

Kokonaisvaltainen toteutus

Peruskorjauksen suunnittelu on ollut kokonaisvaltaista. Massiivitammiset alttaripöytä, saarnastuoli, polvistumiskaiteet, kuorokorokkeet ja tuolit ovat suunniteltu kokonaisuudeksi ja toteutettu puusepäntyönä. Kalusteiden lisäksi myös valaisimet, suupuhallettu kastemalja, vetimet, ripustukset ja muut detaljit ovat suunniteltu osaksi kirkon interiööriä. 

Kokonaisuuden viimeistelee uudet urut, joiden läpi kuljetaan pääovesta kirkkosaliin. Vaikka kirkkoon on tehty merkittäviä muutoksia, on suunnittelutyötä ja toteutusta ohjannut korjaustyön periaate: vaurioituneet rakennusosat paikkakorjataan ja vain välttämättömät osat vaihdetaan. Työtä on tehty tiiviissä yhteistyössä Museoviraston kanssa. 

Historian ja nykyisyyden vuoropuhelu

Sisätilojen puun käyttö luo kontrastin keskiaikaisille kiviseinille ja holveille tuoden kirkon eri aikakausien elementit vuoropuheluun keskenään. Samaa vuoropuhelua perinteen ja nykyisyyden välille jatkaa myös toteutusmenetelmät. Kulttuuriperintöä on vaalittu perinteisin konservointi- ja käsityömenetelmin, samalla uudet teknologiat ovat tukeneet sekä suunnittelua että toteutusta. Osittain CNC-työstetyt kalusteet sekä muotokieleltään orgaaniset alttaripöytä ja kastealttari yhdistävät puutyötaidon perinteen ja nykyteknologian tarkkuuden. 

Materiaalit jotka kestävät aikaa

Suunnittelussa on huomioitu paitsi materiaaleille asetettu 200 vuoden käyttöikä myös niiden kaunis patinoituminen. Kaikki irto- ja kiintokalusteet on valmistettu mattalakatusta massiivitammesta. Sokkelit ja ulkoaskelmat ovat graniittia. Laajennusosan runko on kennotiiliharkkoa ja katto kuparia. Yläpohjan eristeenä on puukuitueriste ja kaikki rakenteet ovat toteutettu olevien rakenteiden tapaan vesihöyryavoimina. 

Rakenteet ja ratkaisut ovat suunniteltu pysyviksi. Samalla on huomioitu kirkon vielä satoja vuosia kestävä aikajänne ja esimerkiksi laajennusosa on toteutettu niin, että kirkko on palautettavissa ennalleen keskiaikaisia rakenteita vaurioittamatta. Myös kirkkosalin uusi tekniikka kiinnityksineen on toteutettu keskiaikaisen tilan ja alkuperäisten rakenteiden ehdoilla. 

Muutoksen historiaa

Kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennusperintöä on Suomen itsenäisyyden ajan suojeltu tarkasti. Muutostoimenpiteissä on oltava hienovarainen, vaikka toiminnallisuutta olisi parannettava paljonkin. Liedon kirkon laajennusosa kunnioittaa historiaa: sen ansiosta kirkon vanhin osa voitiin säilyttää toiminnallisesti ennallaan. 

Suomen evankelisluterilaisen kirkon taloudellinen ja toiminnallinen murros ohjaa uudistamaan kirkkotilojen käyttöä ja parantamaan niiden monikäyttöisyyttä. Kirkkotilaa, asenteita ja mahdollisuuksia on arvioitava rohkeasti uudelleen, jotta vääjäämättömien muutosten ei tarvitse johtaa rakennusperintömme purkamiseen. Liedon kirkon peruskorjaus ja laajennus on vaatinut vuosien keskustelun käyttäjien, päättäjien ja viranomaisten kesken. Sen kaltaiset onnistuneet muutoshankkeet ovat kuitenkin tärkeitä esimerkkejä viitoittamaan kulttuurihistorian ja rakennusperinnön suojelun suuntaviivoja tulevaisuudessa.