Seurasaaren konservointikeskus

Rakennuksen idea on lainattu Seurasaaren ulkomuseoon siirretystä Antintalosta, jossa rakennukset ja niitä yhdistävät aitavarastot muodostavat suljetun pihapiirin. Aikoinaan piiri oli suoja petoja vastaan, mutta nyt se toimii esteenä vandalismille sekä suojana puutavaralle, koneille ja ajoneuvoille.

Ulkomuseon rakennusten ylläpitoa ja konservointia palvelevan keskuksen päätila on nykyaikainen puuverstas. Lisäksi siihen kuuluvat henkilökunnan toimitilat, puutavaravarasto ja konesuoja.

Antintalon piha jakautui mies- ja karjapihaan. Nykyversion piha on jaettu kone- ja näytöspihaan. Näytöspihaa rajaa verstas siipirakennuksineen, konepihaa ympäröivät varastot aitoineen. Pihoilla järjestetään työnäytöksiä ja museon toimintaa havainnollistavia tilaisuuksia.

Päärakennusten katot ovat pituussuuntaan laskevia lapekattoja, joilta lumi voidaan hallitusti poistaa. Verstasrakennuksen kantavina rakenteina ovat toisiinsa sidotut massiivipuiset kaksoispilarit. Sisempi, vapaasti seisova pilari kannattaa kattoa. Ulompi, seinälinjaan sijoitettu pilari päättyy nauhamaiseen yläikkunaan. Pilareiden välinen tila käytetään tekniikan reitteinä.

Katon liimapuupalkit ulottuvat rakennuksen ulkopuolelle kannattamaan räystäitä. Ulkoseinät ovat kestäviä, helposti huollettavia ja uusittavia. Varastojen tummaksi tervatut, järeät mäntylankut muodostavat kontrastin päärakennusten käsittelemättömille, harmaantuville kuusipinnoille.

Valaistuna rakennus näyttää suurelta metsälyhdyltä ja on ilona ohikulkeville ulkoilijoille. Rakennus kuvastaa rakentamisajankohtansa puuarkkitehtuuria ja noudattaa suomalaisen puurakennustaidon hyväksi koettuja periaatteita ja oppeja.

Puupalkinto 2009