Hyytiälän metsäaseman päärakennus

Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasema palvelee metsä- ja ilmastotieteiden jatkuvaa oppimista ja tutkimusta. Metsäaseman hirsipihapiirillä on pitkä historia tieteiden kansainvälisenä tukikohtana.

Read the article in English here.

Vuonna 2023 valmistunut Arkkitehdit Rudanko + Kankkunen Oy suunnittelema massiivipuinen päärakennus yhdistää majoitusta, oppimis- ja kokoontumistilaa sekä puurakentamisen kansainvälisen Living lab -tutkimusalustan. Uudisrakennusten ryhmä asettuu osaksi pienimittakaavaista pihapiiriä tuoden siihen uuden ajallisen kerroksen.

Rakennuksen suunnittelusta järjestettiin vuonna 2020 kilpailu, jonka R+K voitti yhdessä Siklatilojen ja suunnitteluryhmän kanssa. Kilpailuehdotuksen nimi Koto kuvaa suojaisaa rakennusten ryhmää, joka tarjoaa tutkijoille ja opiskelijoille kodinomaisen tukikohdan metsän äärellä.

Uusi massiivipuinen rakennusryhmä sopeutuu historiallisen maiseman mittakaavaan. Päärakennuksen massa on jaettu neljään paviljonkiin, joita kiertävät sisäänkäyntiterassit. Terasseilta on suora käynti majoitushuoneisiin, kuin metsäkämppien tupaan. Rakentaminen on minimalistista, eikä ylimääräisiä neliöitä ole. Pienissä CLT-pintaisissa majoitushuoneissa on kussakin kaksi yksityistä majoituspaikkaa, joista toinen on kohotettu harjan alle luontaisesti syntyvälle parvelle.

Hyytiälässä kestävä rakentaminen oli luonnollinen lähtökohta, jossa arkkitehdit saivat talon suunnittelun elinkaaritavoitteeksi poikkeukselliset 150 vuotta. Tavoitetta pohdittiin yhdessä suunnitteluryhmän kesken, ja päädyttiin lainaamaan Hyytiälän yli satavuotiaan rakennusryhmän reseptiä: sinkityt harjakatot, pitkät suojaavat räystäät, korkea ilmava kivisokkeli ja massiivipuurakenteet.

Puuta käytettiin sekä rungon CLT-suurelementeissä että sisä- ja ulkoverhoiluissa. Julkisivumateriaalina on sävyttämätön puu, jonka luonnollista harmaantumista on joudutettu rautavihtrilli- eli rautasulfaattikäsittelyllä. Sisätiloissa massiivipuuelementtien pinnat ovat mahdollisimman laajasti näkyvillä. Metsäaseman sydäntilan ravintolasalin katon liimapuupalkit jatkuvat näyttävästi lasiseinien puurakenteiksi. Ravintolasalin lattia on pitkäikäistä pystypuuparkettia ja majoitushuoneiden lattiat majoituskäyttöön soveltuvaa parkettia. Sisätilojen puuarkkitehtuuria täydentävät sisäkattojen kuusilastuista ja sementistä valmistetut akustiikkalevyt. Ylä- ja alapohjissa on puukuitueristeet, ulkoseinät ovat massiivipuiset ilman lisäeristystä.

Suunnittelussa on ollut mukana Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan Living Lab -tutkijaryhmä. Rakennukseen on asennettu tulevaisuuden tutkimusta palvelevat tilat ja tekniikka puurakentamisen elinkaaren tutkimukseen.

Tekniset ratkaisut

Hyytiälän metsäaseman uudisrakennus on suunniteltu 150 vuoden elinkaarelle. Tavoitteeseen pääsemiseksi ei ole kehitetty erikoisia teknisiä innovaatioita, vaan ajattelutavan muutos ja lainaaminen vanhan, yli satavuotiaan rakentamisen keinoista. Metsäasemalta purettavissa 1970-luvun rakennuksissa oli tehty sellaisia ratkaisuja, joita ei pystytty enää korjaamaan. Käytännössä rakennusten runkoja olisi pitänyt muuttaa. Uudisrakennuksessa haluttiin tehdä toisin ja välttää se, että 50 vuoden päästä oltaisiin jälleen samassa tilanteessa.

Kestävien ratkaisujen löytämisessä auttoi se, että vieressä sijaitsi referenssikohde, Hyytiälän metsäaseman 1910-luvun alussa suunniteltu vanha, suojeltu hirsirakenteinen pihapiiri. Kenelläkään ei ole havaintoihin perustuvaa tietoa siitä, mitkä yksittäiset tällä hetkellä valmistettavat rakennustuotteet todella kestävät 150 vuotta, mutta naapurissa on pihapiiri, joka on kestänyt jo yli sata vuotta. Sen puolelta on lainattu ratkaisuja, joiden tiedetään kestävän aikaa. Teknisten ratkaisujen lisäksi on haettu sellaista arkkitehtonista ratkaisua, joka kestää 150 vuotta laadullisesti ja toiminnallisesti.

150 vuoden elinkaaren asettaminen etusijalle ja siihen pyrkiminen vanhaa lainaamalla on ollut koko hanketta määrittävä tekijä. Uudisrakennuksessa on panostettu ensisijaisesti elinkaareen ja laatuun, ja sen myötä toteutettavasta laajuudesta on tingitty. Rakentaminen on vaiheistettu siten, että yksi majoituspaviljonki voidaan toteuttaa myöhemmin. Uusirakennuksessa on vähemmän neliöitä kuin purettavissa 1970-luvun rakennuksissa oli. Jokaiseen neliöön on panostettu, jotta tiloista saadaan pitkäikäiset ja laadukkaat.

Kuten alkuperäisessä pihapiirissä, uudisrakennuksen runko on massiivipuuta, joka on nostettu korkealle sokkelille. Sokkelin nostaa rakennukset saapumistien tasoon, jolloin kokonaisuus on luonnollisesti esteetön. Rakennukset ovat harjakattoisia ja kapearunkoisia. Huoneiden väliset CLT-seinät jäykistävät rungon. Kaikki paviljongit haluttiin alun perin toteuttaa ilman kellaria, mutta suurimpaan paviljonkiin sellainen oli välttämätöntä rakentaa, jotta väestönsuoja ja keittiön huolto järjestyisivät. Paloteknisesti kokonaisuus on paloluokassa P2. Majoitussiivet ovat paloteknisesti samaa palo-osastoa. Majoitushuoneet on jaettu osiin EI15 luokan rakenteilla.

Alun perin tutkittiin myös sitä, voisiko uudisrakennukset toteuttaa painovoimaisella ilmanvaihdolla. Se osoittautui mahdottomaksi, koska rakennus on samalla Helsingin yliopiston puurakentamisen tutkimuslaboratorio, jossa tutkitaan muun muassa ilmankosteutta, äänen tasoja ja äänen kulkeutumista sekä ilmanlaatua. Jotta mittaaminen olisi mahdollista, olosuhteiden pitää olla hallittavissa. Toinen mittausten mukanaan tuoma elementti on se, että rakennuksen tekniikkatilat ovat riittävän tilavat suhteessa sen kokoon. Myös muovin käyttö on pyritty minimoimaan. Niissä rakennusosissa, joiden elinkaareksi tavoitellaan 150 vuotta, ei ole muovia lainkaan. Alapohjan eristeenä on käytetty vaahtolasia, joka on kalliimpaa, mutta kestävämpi ratkaisu kuin muovi. Massiivipuuseiniin ei puolestaan ole tehty lisäeristeitä ollenkaan, mutta seinäpinta-ala on suunniteltu pieneksi ja yläpohjan U-arvo on hyvä.

Rakennuksen hiilijalanjäljeksi on laskettu 6,9 kilogrammaa hiilidioksiekvivalenttia neliömetriä kohti vuodessa, hiilikädenjäljen arvo on -1,82. Karkeasti laskettuna noin kolmannes rakennuksen päästöistä aiheutuu rakennustuotteista, kolmannes energiankulutuksesta ja kolmannes korjauksista. Käytön jälkeisen purun osuus on joitakin prosentteja. Rakennusta ei kuitenkaan ole suunniteltu energiatehokkuus tai hiilijalanjälki edellä, vaan tärkein tavoite on pitkä elinkaari. On tärkeä kysymys pohtia, miten rakennuksen kestävyyttä tulisi mitata. Tavoitteena on, että rakennetaan vain tarpeeseen ja vaalitaan jo rakennettua. Rakentamisen vaikutukset maapallon tilaan tulisi nähdä kokonaisuutena katsoen pitkälle tulevaisuuteen.

Rakennushanke

• 2019-20 Helsingin yliopiston ja SAFAn yhteistyössä järjestämä suunnittelu- ja toteutuskilpailu
• 2020 Suunnittelun aloitus, PJU-sopimus Siklatilat ja Helsingin yliopiston kiinteistöpalvelut Oy
• 2021 Rakennuslupa ja rakentamisen aloitus
• 10/2023 Uudisrakennuksen avajaiset

Urakkamuotona oli projektijohtourakka Siklatilat Oy:n ja Helsingin yliopiston kiinteistöpalvelut Oy:n välillä. Budjetti oli tiukka, ja rakennuksen suunnittelua ohjattiin yhteistyössä siten, että rakennetaan mahdollisimman vähän ja laadukkaasti. Metsäaseman käyttäjät, maatalous-metsätieteellinen ja matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, olivat työssä tärkeässä roolissa; he osallistuivat rakennuksen suunnitteluun alusta loppuun asti. Rakennuksen viimeisteli Consti Oyj Siklatilat Oy:n konkurssin vuoksi.

TEKIJÄT