Puurakennuksia on toteutettu jo kauan. Vanhimmat vielä aktiivisessa käytössä olevat puurakennukset ovat saavuttaneet jo arvostetun 1600 vuoden iän. Puurakennuksista ja niiden vahinkohistoriasta on kuitenkin tilastollisesti merkittävää tietoa tarjolla varsin rajoitetusti. Puun käytön yleisyydestä ja pitkästä käyttöiästä huolimatta vakuuttaja joutuu tiedon puutteen takia olemaan konservatiivinen riskien hinnoittelussa. Puurakennusten vakuuttaminen onkin osoittautunut haastavaksi.

Teksti: Sauli Ylinen, Puutuoteteollisuus ry

Vakuuttamisen tilanne nousi keskusteluun kansainvälisen suuren vakuutusyhtiön ja jälleenvakuuttajan Allianzin julkaistua helmikuussa 2024 puurakentamista koskevan riskiarvionsa. Arvio on globaali eikä koske yksin Suomea tai edes Eurooppaa. Riskiarviossa todettiin, että puurakennusten riskiluokka on toiseksi korkein neliportaisella taulukolla. Raportissa todettiin, että puurakentamista tarvitaan hiilipäästöjen vähentämiseksi ja puurakentaminen laskee kustannuksia ja lyhentää rakennusaikaa, mutta se sisältää osin erilaisia riskejä kuin perinteinen rakentaminen.

Raportti nostaa esiin kuusi keskeistä riskiluokkaa puurakentamisesta, jotka vaativat tavanomaisesta poikkeavaa riskien hallintaa. Nämä ovat palo, luonnonkatastrofit, vesivahingot, arvoketjussa tapahtuvat vahingot (esimerkiksi valmistuksessa), korjauskulut ja hyönteistuhot. Kaikki riskit eivät koske Suomea. Esimerkiksi termiitit tai tornadot eivät ole akuuteimmasta päästä Suomen olosuhteissa. Raportti kiinnittää kuitenkin huomiota teollisen valmistamisen tuomiin uusiin riskiluokkiin, joita paikalla rakennettaessa ei ole tai ne ovat vähäisempiä. On huomattava, että esitys ei ota kantaa riskien keskinäiseen suhteeseen tai kokonaisriskin määrään vaan käsittelee uusia riskejä, jotka tulee huomioida. Puu ja teollinen rakentaminen osaltaan myös vähentää ja poistaa riskejä työmaalta ja rakennuksesta. Todellisen riskitason määrittely vaatii aina kaikkien riskikomponenttien arvioinnin.

Erityisesti raportissa nostetaan esiin sarjatuotannon mukanaan tuomat riskit. Esimerkiksi, jos viallista suunnitteluratkaisua tai tuotetta ei havaita ajoissa, voi se sarjatuotannossa johtuen monistua kerralla lukuisiin kohteisiin. Liiketoiminnan keskeytymisen riskit nostetaan myös erityiseksi riskikategoriaksi. Kolmantena seikkana käsitellään korjaamisen mahdollista korkeampaa kustannusta. Kaikkia näitä seikkoja yhdistää tutkitun tiedon vähyys. Raportti korostaakin lisätutkimuksen tarvetta, jotta kyseiset riskit osattaisiin hinnoitella oikein koko elinkaaren ajalle.

Puutuoteteollisuus ry toteutti alkuvuodesta 2024 haastattelukierroksen keskeisille kotimaisille kiinteistöjä vakuuttaville vakuutusyhtiöille ja tiedusteli yhtiöiden näkemystä puurakennusten vakuuttamisesta. Keskeisin kommentti kotimaisilta yhtiöiltä oli, että vakuutusmassa puurakennuksissa on liian pieni konkreettisten johtopäätösten vetämiseksi. Eli lisää tutkimustietoa sekä toteutunutta vahinkohistoriaa tarvitaan myös kotimaassa. Hinnoittelua ei voitu kommentoida liikesalaisuuden vuoksi.

Haastatteluista voi kuitenkin vetää muutamia johtopäätöksiä, joihin toimialamme pitää kiinnittää huomioita. Vuotovahingot muodostavat suurimman osan kiinteistön vakuutuksen hinnasta. Vakuuttajien hypoteesi oli, että vuotovahinkojen korjaaminen puurakennuksissa on mahdollisesti kalliimpaa, koska suurempi osa rakenteista tulee vaihtaa kuivatuksen jälkeen. Palovahinkojen osalta keskeisin seikka oli paloluokka. P3-luokan rakennus on aina arvokkain vakuuttaa materiaalista riippumatta. Rakennustyön vakuuttamisen tai teollisen toiminnan vakuuttamisen kannalta ei puurakentamisen osalta nähty merkittäviä uusia riskejä tai muuta erityispiirteitä.

Riskienhallinnassa korostettiin riskien minimointia. Erilaisten vuotovahtien käyttö ja muut vastaavat aktiiviset toimet alentavat vakuutusmaksua. Erityistä huomioita tulee kiinnittää siihen, että käytettyä tekniikkaa huolletaan ja pidetään toimintakykyisenä aidosti koko elinkaaren ajan. Vuotovahtien käyttöä suunniteltiin vakuutusyhtiöissä jo rakentamisen ajaksi. Yleisesti kaikissa haastatteluissa korostui passiivisten suojauksien merkitys pitkäaikaisten riskien hallinnassa. Hyvänä käytänteenä tästä käytettiin esimerkkiä kahden lattiakaivon asentamista märkätilaan. 

Puurakennusten elinkaaren ja korjaustöiden tutkimukseen on panostettava. Vakuutusyhtiöt pystyvät ja haluavat hinnoitella alentuneen riskin oikein, kunhan se pystytään tutkimuksin osoittamaan. Toimialan on kehitettävä ratkaisuja, jotka rajoittavat vahinkojen muodostumista ja on helppo korjata ja huoltaa elinkaaren aikana. Yleinen tarve elinkaaren pidentämiseksi ja kiertotalouden mahdollistamiseksi toimivat hyvinä ajureina rakennushankkeissa. Korjattavuuden, siirrettävyyden, kierrätettävyyden, uudelleenkäytettävyyden tai joustavuuden suunnittelu pakottaa meitä positiivisesti ottamaan kantaa elinkaaren aikaisiin riskeihin jo hankkeen ja suunnittelun alkumetreiltä alkaen.

Allianzin raportti: Mass timber reduces construction’s carbon footprint, but introduces new risk scenarios