Ympäristöystävällisen rakentamisen hankkeet tarvitsevat kahta asiaa: Selkeitä tavoitteita ja tiivistä yhteistyötä. Tavoitteita tarvitaan, jotta ymmärretään, mitä etuja tavoitellaan ja millä reunaehdoilla. Yhteistyötä puolestaan tarvitaan, jotta osataan kehittää ja ottaa käyttöön uusia ympäristöystävällisiä ratkaisuja vanhojen tilalle. Rakennushankkeiden eri urakkamuodot tarjoavat erilaiset puitteet sekä tavoitteiden käsittelylle että yhteistyölle, ja rakennushankkeeseen ryhtyvän olisi syytä tuntea nämä vaikutukset.

Puhutaanpa sitten mistä ympäristöystävällisen rakentamisen lajista tahansa, rakentamisen tuotantotekniikka vaati juuri nyt kehittämistä. Tilaajalle ei ole taloudellisesti mielekästä toimia tavalla, jossa hän asettaa hankesuunnittelussa kustannus- ja aikataulutavoitteet, tekee näiden mukaisen investointipäätöksen, laadituttaa suunnitelmat, ja pyytää urakkatarjoukset, jotka kohtuudella vastaisivat tavoitekustannuksia.

Esimerkiksi puurakentamisessa tämä resepti toimii huonosti, sillä hankkeen investointipäätöstasoisten laatutavoitteiden määrittämiseksi sekä kustannusarvion ja aikataulun tekemiseksi täytyy ensin määrittää tuotantotekniikan päälinjat. Käytännössä tilaajan tarvitsee ennen teknisen suunnittelun aloittamista määrittää, ollaanko tekemässä hirsirakennusta, CLT-rakennusta, rankarunkoista rakennusta, ja rakennetaanko taso- vai tilaelementeistä.

Kiertotalousrakentamisessa ollaan vastaavassa tilanteessa. Suunnittelijoille ei ole itsestään selvää, miten kiertotalous huomioidaan suunnittelussa, tai minkä osien kierrättäminen on teknisesti mahdollista. Tilaajan täytyy tehdä ennen suunnittelun aloittamista merkittäviä päätöksiä siitä, millaisten rakennusosien ja materiaalien kierrättämistä tavoitellaan.

Kun suunnittele – pyydä tarjous – toteuta -malli ei toimi, on kaksi suuntaa, joista jompaankumpaan tilaajan on pakko siirtyä: suunnittelu voidaan joko ulkoistaa urakoitsijalle tai tilaaja voi ottaa aktiivisemman roolin sen johtamisessa. Urakkamuotoina tämä tarkoittaa ”suunnittele ja toteuta” -mallia tai projektinjohtourakkaa, joista molemmissa huolellinen tavoitteiden asettaminen on onnistumisen kannalta tärkeässä roolissa.

Suunnittele ja toteuta -mallissa tilaaja käytännössä voi saada vain sitä, mitä on osannut tarjouspyyntöön kirjatuissa suunnittelutavoitteissa kuvata. Tarjoajan on minimoitava kaiken muun kustannukset, jos haluaa voittaa tarjouskilpailun.

Projektinjohtourakassa oikeanlainen tiimi on tärkeä

Projektinjohtourakassa tavoitteiden rooli on yhtä tärkeä vaikkakin hieman erilainen. Siinä tilaaja kokoaa organisaatioon sellaisen osaamisen, joka varmistaa tavoitteiden saavuttamisen. Asetetut tavoitteet määrittelevät, minkälainen organisaatio voi menestyä tehtävässään.

Nämä kaksi urakkamuotoa suhtautuvat hyvin eri tavalla yhteistyöhön. Suunnittele ja toteuta -mallissa rakennuksen tulevilla käyttäjillä ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa suunnitteluratkaisujen valintaan kesken prosessin, sillä tarjousta laatiessaan urakoitsija ja suunnittelijat valitsevat ne. Projektinjohtomallissa tilaajalla on joustavampi mahdollisuus käyttää suunnitteluprosessin eri vaiheissa muita osapuolia kuten loppukäyttäjiä tai urakoitsijoita.

Projektinjohtourakan onnistumiseksi tilaajan pitää osata johtaa useiden eri näkökulmien välistä yhteistyötä, suunnittelijoiden pitää osata kertoa ratkaisuidensa vaikutuksista käyttäjille ymmärrettävillä ilmaisuilla, käyttäjien pitää osata ja uskaltaa ottaa suunnitteluratkaisuihin kantaa, ja urakoitsijoiden pitää osata arvioida kustannus- ja muita toteutettavuusasioita ideoiden ja vaillinaisten suunnitelmien pohjalta.  Jos tilaaja siis päätyy projektinjohtourakointiin, tulee hänen käyttää organisaatiota kootessaan valintakriteereinä muitakin asioita, kuin tutkintotodistuksia ja referenssiluetteloa.

Vihreän rakentamisen askelmerkit

Vihreän rakentamisen edistäminen vaatii siis kolmen näkökulman yhtäaikaista kehittämistä: tuotantotekniikan, sopimusmallien ja projektinjohto-osaamisen. Näistä tuotantoteknisten haasteiden ja kehittämismahdollisuuksien ymmärrys on ehkä pisimmällä. Esimerkiksi puurakentamisessa on kehitetty tilaelementtirakentamista ja muutenkin edistetty esivalmistusasteen nostoa.

Seuraavaksi pitäisi tunnustaa, että tutuimmat projektinjohtokäytännöt eivät ole välttämättä parhaita mahdollisia tulevien haasteiden taklaamiseen. Projektinjohtokäytäntöjen hyväksi toteaminen nojaa usein vahvasti projektipäällikön omaan kokemukseen. Kokemukset aiemmista projekteista ovat puolestaan erottamaton osa ammatillista identiteettiä, ja oman identiteetin kyseenalaistaminen on harvoin helppoa. Uudistumisesta pitäisi siis olla luvassa mojova palkinto esimerkiksi mielekkäiden toimeksiantojen muodossa. Muuten vihreä siirtymä on kuin vanha savolainen urakka: ”tekemistä vaille valmis”.

Tekn. tri Jussi Savolainen toimii Tampereen ammattikorkeakoulussa yliopettajana ja tutkii rakentamisen vihreän siirtymän taloutta ja arvoketjuja.