Puutavarakauppiaiden opintomatka Kaukoitään 1987
Tammikuun puolessa välissä 1987 Pertti Hämäläisen johtamalle opintomatkalle lähti 25 puutavarakauppiasta ja puuteollisuuden henkilöä. Ensimmäinen lento oli Helsingistä Lontooseen. Lento meni hyvin, mutta jouduimme odottamaan laskeutumista noin tunnin Lontoon yläpuolella. Lontoosta matka jatkui kohti Alaskan Anchorage, jossa oli seuraava välilasku.
Lento Alaskasta Tokioon sujui yölentona taas hyvin, mutta koska matkalaiset olivat puumiehiä, niin kuinkas muutenkaan – Gin tonic loppui jo puolimatkassa.
Japanissa matkustettiin luotijunalla, joka hajosi Tokio-Kioto-välillä ja jouduimme odottamaan junassa pari tuntia. Japanilaisesta puurakentamisesta jäi mieleen maanjäristyksiin varautuminen.
Japanista matka jatkui Singaporeen, missä tutustuimme mm. parketin valmistamiseen. Ihastelimme Singaporen kaupungin siisteyttä ja hienoja pilvenpiirtäjiä. Kadulle roskaamisesta Singaporessa voi saada tuntuvat sakot, joten kaupunki pysyy tosi siistinä.
Viikonlopun viettoon siirryimme Jakartan kautta Balille. jossa nautimme hyvästä ruuasta ja ilmasta. Monet ostivat ”ranta-Rolexit”, jotka myöhemmin melko nopeasti lopettivat toimimisen. Balilta suuntasimme Jakartan kautta Borneon saarelle Balikpapan kaupunkiin. Saarella tutustuimme paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin. Vierailimme jalopuuta sahaavalla sahalla ja kävimme vaneritehtaalla, jossa työntekijät olivat hyvin nuoria, ja heitä vartioi aseelliset miehet. Työolosuhteet näyttivät todella heikoilta verrattuna länsimaisiin työolosuhteisiin. Oppaaksi saimme Jakartassa Rauma-Repolan palveluksessa työskennelleen Olli Koskirannan.
Seuraava siirtyminen oli Jakartan kautta Kuala Lumpuriin. Kuala Lumpurissa tutustuimme paikalliseen rakentamiseen ja pilvenpiirtäjiin. Täällä pääsimme osallistumaan Suomen suurlähettilään illalliskutsuille ja tutustumaan suurlähetystön henkilökuntaan.
Kuala Lumpurista lensimme Bangkokiin. Siellä meille näytettiin, miten jalopuutukit uitettiin vapaasti jokea pitkin jalopuusahoille. Kaikki jalopuutukit oli merkitty numerolla tai tunnuksella ettei niitä varastettaisi kuljetuksen aikana. Bangkokissa kävimme tutustumassa maan kulttuuriin ja paikallisiin monipuolisiin toreihin. Bangkokissa kävi niin, että yhdeltä meiltä varastettiin passi ja lompakko, kun olimme tutustumassa kauppoihin. Siinä sitten alkoi Pertillä kova työ saada väliaikainen passi. Monen vaiheen jälkeen väliaikainen passi järjestyi, mutta lentokentällä passintarkastajat kuulustelivat henkilön ainakin kolme kertaa ennen kuin lähtölupa myönnettiin. Jos väliaikaista passia ei olisi hyväksytty, kotimatka olisi viivästynyt ainakin kahdella viikolla, sillä kaikki lennot olivat täynnä.
Kotiin palattiin Kööpenhaminan kautta. Opintomatkan pituudeksi tuli 50 000 km ja aikaa kului kaksi viikkoa. Paras anti matkasta oli se, että näki eri maiden kulttuureita ja toimintatapoja. Matkan aikana solmittiin paljon ”ihimissuhteita”, jotka ovat toimivat vielä tänä päivänäkin. Pertti Hämäläinen hoiti matkan aikana kaikki toiminnot hienosti, ja me kaikki osallistujat kiitimme Perttiä. Lopputoteama on, että ”kyllä Suomi on hyvä maa asua ja lihapullia ja pottumuusia ei voita mikään.”
Seppo Lillstrang 3.9.2025 (Kirjoitus on julkaistu kirjassa ”Puutavarakaupan kulta-aika”)
Seppo Lillstrang toimi 1987–2007 Puukeskuksen Pohjois-Suomen aluejohtajana ja Puukeskuksen johtoryhmän jäsenenä. Kuvassa Kastellitalojen pre-cut määrämittaisen sahatavaran ensimmäiset toimitukset alkamassa
