Valtioneuvoston asetus uusien rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvoista on astui voimaan 9.1.2026. Asetus on tärkeä askel kohti vähähiilisempää rakentamista ja tukee rakennusten koko elinkaaren aikaisten ilmastovaikutusten huomioimista osana rakentamisen ohjausta.

Kiristyksen lykkäys heikentää ohjausvaikutusta

Puutuoteteollisuus pitää myönteisenä, että hiilijalanjäljen raja-arvot otetaan Suomessa käyttöön ja että sääntely perustuu elinkaaritarkasteluun. Samalla ala on kuitenkin pettynyt siihen, että raja-arvojen kiristämistä päätettiin siirtää yhdellä vuodella eteenpäin. Aiemman valmistelun ja ohjausviestien perusteella kiristyksen odotettiin tulevan voimaan jo vuonna 2028, mutta nyt kiristyvät raja-arvot astuvatkin yllättäen voimaan vasta vuonna 2029.

Kiristyksen lykkääminen heikentää sääntelyn ohjausvaikutusta aikana, jolloin rakentamisen ilmastovaikutusten nopea pienentäminen olisi erityisen tärkeää. Rakentamisala – mukaan lukien puutuoteteollisuus – on jo panostanut merkittävästi vähähiilisten ratkaisujen, tuotteiden ja osaamisen kehittämiseen. Monissa hankkeissa raja-arvojen alittaminen on mahdollista jo nyt ilman merkittäviä lisäkustannuksia.

Puutuoteteollisuus olisi toivonut kunnianhimoisempaa aikataulua, joka olisi vahvemmin kannustanut vähäpäästöisten rakennusmateriaalien ja ratkaisujen käyttöönottoon. Erityisesti puurakentaminen ja vähähiiliset hybridiratkaisut tarjoavat jo tänään toimivia ja kilpailukykyisiä keinoja pienentää rakennusten hiilijalanjälkeä koko elinkaaren aikana.

Katseet kääntyvät raja-arvojen tiekarttaan

Nyt asetuksen tultua voimaan katseet kääntyvät seuraavaan vaiheeseen eli hiilijalanjäljen raja-arvojen tiekarttatyöhön. Puutuoteteollisuus korostaa, että tulevalta tiekartalta odotetaan kunnianhimoista ja selkeää otetta. Erityisen tärkeää on, että raja-arvojen kiristymisen suunta ja pitkän aikavälin tavoitetasot ovat tiedossa riittävän ajoissa.

Rakennustuote- ja materiaaliteollisuus tekee investointipäätöksiä pitkälle tulevaisuuteen. Ennakoitava ja johdonmukainen sääntely mahdollistaa sen, että teollisuus voi varautua muutoksiin ajoissa, kehittää tuotantoa ja tehdä tarvittavat investoinnit ennakoivasti sen sijaan, että reagointi jäisi viime hetkeen.

Sääntelyn vaikuttavuus ratkaistaan käytännön soveltamisessa

Asetuksen rakenteellinen haaste on se, että uuden rakennuksen hiilijalanjäljen alittuminen todetaan vasta rakennuksen valmistumisen yhteydessä osana loppukatselmusta. Tämä vähentää mahdollisuuksia ohjata ratkaisuja riittävän varhaisessa vaiheessa, jolloin rakennuksen materiaalivalinnoilla ja rakenneratkaisuilla olisi suurin vaikutus kokonaispäästöihin.

Lisäksi asetukseen sisältyvä mahdollisuus raja-arvojen ylityksiin erityistilanteissa tuo sääntelyyn joustavuutta, mutta samalla korostaa tulkinnan ja soveltamiskäytäntöjen merkitystä. Raja-arvo-ohjauksen tavoitteiden kannalta on olennaista, että poikkeuksia sovelletaan harkiten ja yhdenmukaisesti, eikä niistä muodostu vakiintunutta toimintatapaa.

Samalla Puutuoteteollisuus tunnistaa, että raja-arvojen porrastaminen ja siirtymäajan huomioiminen voivat helpottaa sääntelyn käyttöönottoa ja varmistaa sujuvan toimeenpanon koko rakentamiskentässä. Valmistelussa on selvästi pyritty huomioimaan lausuntopalautetta ja eri rakennustyyppien erityispiirteitä.

Puutuoteteollisuus ry toivoo, että tulevissa päivityksissä raja-arvojen kunnianhimoa arvioidaan uudelleen ja että Suomi hyödyntää täysimääräisesti mahdollisuutensa olla edelläkävijä vähähiilisessä rakentamisessa. Selkeä tiekartta, varhainen ohjaus ja johdonmukaiset pelisäännöt ovat avainasemassa, kun rakentamisen päästöjä halutaan vähentää vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti.

Lue lisää: Valtioneuvoston asetus uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvoista