Matti Lakkalan väitös karistaa kulttuurista taakkaa hirren käyttämisestä uusilla tavoilla
Arkkitehti Matti Lakkalan joulukuussa tarkastetun väitöstutkimuksen perusteella hirsi koetaan terveellisenä rakennusmateriaalina ja -tekniikkana ymmärrettävyytensä ja umpipuisen koostumuksensa ansiosta. Nämä ominaisuudet näyttäytyvät tutkimuksessa keskeisinä myös arkkitehtoniselle laadulle.
Read the article in English here.
Vuosituhantinen hirsirakentamisen perinne on hyvin tunnettu Suomessa. 2000-luvulla yleistynyt liimaa sisältävä lamellihirsi on mahdollistanut hirren käytön monipuolistumisen kesämökkirakentamisesta arkkitehtonisesti aiempaa vaativampiin kohteisiin, kuten julkiseen rakentamiseen. Historian painolasti ja nämä viimeaikaiset muutokset aiheuttavat arkkitehtuurin näkökulmasta kuitenkin epävarmuutta siitä, miten hirttä tulisi tänä päivänä kehittää ja käyttää.
Vastauksena tähän haasteeseen Lakkalan väitöskirjassa muodostetaan käsitys nykyaikaisesta hirrestä arkkitehtonisena materiaalina, tektoniikan näkökulmasta.
Haastatteluiden avulla on selvitetty hirteen liitettäviä käsityksiä. Näiden kautta on tarkasteltu kuinka hirsi vaikuttaa arkkitehtoniseen tilaan kokemuksen ja rakenteen tasoilla, ja edelleen, miten tämä rakennusmateriaalin ja tilan suhde edistää arkkitehtonista laatua.
Tutkimuksen johtopäätösten perusteella teollinen liimahirsi, erityisesti ristiinlaminoitu painumaton hirsi, voidaan nähdä paitsi hirtenä myös nykyaikaisena massiivipuisena rakennuselementtinä. Tämä väitöstutkimuksen kautta syntynyt ymmärrys voi auttaa karistamaan kulttuurista taakkaa hirren käyttämisestä uusilla tavoilla.