2.7.2020

Puurakentaminen tuo uuden ajattelutavan rakentamiseen

Arboran puuosat toimittaneen Nordic-yhtiön kanssa yhteistyötä tekevä quebeciläinen arkkitehti Stephan Langevin STGM-arkkitehtitoimistosta pitää puun käyttöä rakentamisessa mielenkiintoisena ja puurakentamisen suunnittelua helppona. – Olen käyttänyt puuta eri tavoin koko urani ajan.

Uusien puurakentamisen materiaalien ja järjestelmien markkinoille tulon myötä puun käyttö on yhä mielenkiintoisempaa. Haluan käyttää puuta, mutta tähän asti sen käyttö on pitänyt myydä asiakkaalle. Nyt tämä asenne on muuttumassa, kun kaikki ovat kiinnostuneet puusta.

– Yhä useammin asiakkaat kysyvät itse puu käytön mahdollisuuksista erilaisissa kohteissa. Kun he näkevät puun käytön arvon kuten ympäristötekijät, materiaalin tuoman viihtyisyyden ja rakentamisen nopeuden, he valitsevat puun.

Yhtenä puurakentamisen kasvun tekijänä Langevin mainitsee uudistuneet rakentamisen säädökset. – Palomääräyksiä ja rakennusten korkeutta koskevat uudet säädökset tekevät entistä helpommaksi toteuttaa puurakentamisen hankkeita. Uskon, että tämä tulee näkymään myös julkisissa rakennushankkeissa kuten koulurakentamisessa.

– Puurakentaminen vaatii erityisosaamista sekä arkkitehdeiltä että rakennesuunnittelijoilta, joilta puuttuu vaadittavaa puun käytön erityisosaamista. Tämä on seurausta siitä, että arkkitehtien ja insinöörien koulutuksessa puunrakentamisen opetusta on vain muutamia tunteja. Betoni- ja teräsrakentamiseen on tarjolla valmiita suunnittelutyökaluja, jotka puurakentamisesta vielä puuttuvat. Osaamisvaje näkyy varsinkin puurakenteiden suunnittelun hallitsevien insinöörien puutteena.  

Puurakentaminen vaatii hyviä esimerkkejä ja luottamusta

Langevin muistuttaa, että vielä 1960-luvulla puuta käytettiin kaikessa rakentamisessa. Sitten uudet materiaalit alkoivat vallata alaa. – Nyt kulttuuri on muuttumassa ja puu tekee paluuta rakentamiseen uusilla tuotteilla ja teknologialla. Sama koskee osaamista. Se hiipui puurakentamisen vähenemisen myötä, ja pitää palauttaa uudelle tasolle.

– Puurakentamisen markkina kasvaa, mutta uusien toimintatapojen omaksuminen rakentamisessa vie aikaa.

Viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunut muutosta, mikä näkyy sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Alan ja osaamisen kehittymisen sekä uusien ratkaisujen myötä puurakentamisen hankkeita tulee lisää.

Langevin muistuttaa, että vielä 1960-luvulla puuta käytettiin kaikessa rakentamisessa. Sitten uudet materiaalit alkoivat vallata alaa. – Nyt kulttuuri on muuttumassa ja puu tekee paluuta rakentamiseen uusilla tuotteilla ja teknologialla. Sama koskee osaamista. Se hiipui puurakentamisen vähenemisen myötä, ja pitää palauttaa uudelle tasolle.

– Puurakentamisen markkina kasvaa, mutta uusien toimintatapojen omaksuminen rakentamisessa vie aikaa. Viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunut muutosta, mikä näkyy sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Alan ja osaamisen kehittymisen sekä uusien ratkaisujen myötä puurakentamisen hankkeita tulee lisää.

Langevin korostaa, että puurakentaminen vaatii hyviä käytännön esimerkkejä ja asiakkaiden luottamusta puun teknisestä toimivuudesta. – Kaikki kohteet on tehtävä huolella. Nyt tarvitaan onnistuneita kohteita, emmekä voi tehdä virheitä esimerkiksi palosuojauksen tai kestävyyden osalta. Yksikin huono esimerkki lopettaa kiinnostuksen. Hankkeita on tehtävä nopeasti, mutta ei liian nopeasti.

– Puurakentamisen tuoteosia valmistavassa teollisuudessakin tarvitaan ajattelutavan muutos. Kun paikalla rakentaminen pitää edelleen kiinni vanhoista tavoista, meidän tulee kehittää esivalmistusta ja modulaarisuutta. Siten teollisia elementtiratkaisuja voidaan siirtää laajamittaiseenkin rakentamiseen. 

Artikkeli on osa Markku Laukkasen ja Mikko Viljakaisen toimittamaa
Kanadan puurakentamisen ajankohtaisia trendejä käsittelevää juttusarjaa.
Sarjassa haastatellaan poliittisia päättäjiä, tutkijoita,
promootio-organisaation edustajia, arkkitehtejä, puutuotealan yrityksiä ja
rakentajia. Näistä tapaamisista ja keskusteluista Puuinfo julkaisee
artikkelikokonaisuuksien sarjan.

Sarjan julkaisua on rahoittanut Marjatta ja Eino Kollin säätiö.