Akustiikkasuunnittelija puun ja kiven välissä
Yleistyvä puurakentaminen kääntää katseet lumovan kauniille puupinnoille, mutta akustiikkasuunnittelija aistii niitä myös korvillaan. Kun rakentamisen tapa muuttuu, täytyy suunnittelijan olla ajan tasalla vastatakseen asiakkaiden uusiin tarpeisiin.
Aluksi pieni kertaus akustiikasta ja sen suunnittelusta. Akustiikkasuunnittelijan kädenjälki havainnoidaan tilan käyttäjän korvilla. Miten ääni liikkuu rakennuksessa, miten ääneneristys toimii? Miten ääni käyttäytyy, kaikuuko? Häiriintyykö ihminen äänimaailmasta, vai onko äänimaailma miellyttävä?
Akustiikka on korvalle sitä, mitä estetiikka on silmälle. Jopa voimakkaampaa: melulta korva ei pääse suojaan, kun taas epämiellyttävältä asialta silmät voi sulkea. Mietihän vaikkapa sairaalaympäristöä, missä piippaavilta ääniltä ei voi korvia sulkea.
Sitten puurakentamiseen ja sen akustiikkasuunnitteluun. Puurakentaminen on yksi mielenkiintoni ja erikoistumiseni kohteista. Puurakentamisessa on kiehtovia piirteitä, vetovoimaisimpana ehkäpä massiivipuurakentaminen kauniine suurine puupintoineen. Mutta kyllähän hyötyjä on muitakin – käytännöllisempiäkin. Nykypäivänä puurakentamisen kiistaton etu löytynee ekologisuudesta ja hiilineutraalisuudesta.
Mikä sitten on puurakentamista, mikä on puutalo? Jos julkisivu on puuta, usein puhutaan puurakentamisesta. Massiivipuurakentaminen on ainakin selkeästi puurakentamista, toisaalta puurakentamiseksi kutsutaan myös niin sanottua rankarakentamista, jossa runkona käytetään puuta ja sen kaverina vaikkapa kipsilevyä. Mihin raja sitten vedetään, tarvitseeko sitä vetää?
Äänieristävyyden kannalta puu- ja betonirakentaminen ovat erilaiset: lähtökohdat akustikon työlle ovat massojen puolesta kuin yö ja päivä. Ääneneristävyys on erilaista, ääni siirtyy eri tavalla betonirakenteissa ja puurakenteissa. Siksi akustikon onkin tärkeää tuntea koko rakennus ja sen rakenne, jotta hän voi tehdä työnsä oikein. Nimitettiin rakennusta sitten puu- tai kivitaloksi.
Viime vuosikymmeninä puurakentaminen on ollut vähäisempää. Ehkä siksi, että betonirakentaminen on halvempaa. Kalliimpi puurakentaminen vaatii siis muitakin tahtotiloja kuin kustannustehokkuuden. Ääneneristävyys- ja palonormit täyttääkseen puurakennuksen suunnittelussa ja toteutuksessa on tehtävä enemmän työtä. Syy saattaa piillä siinä, että puu mielletään palavaksi materiaaliksi, vaikka esimerkiksi massiivipuu ei tutkimusten mukaan kovin helposti sytykään.
Puu materiaalina on ääneneristävyydeltään heikompaa kuin betoni, koska sen massa on pienempi. Puun ominaistaajuuksien kanssa pitää päästä sinuiksi, jotta tilasta saadaan miellyttävä. Betonirakenteissa tämä on helpompaa, koska betonin massa toimii hyvin ääntä eristävänä materiaalina. Puurakentamisessa tarvitaan esimerkiksi kaksikerrosrakenteita, jotta ääneneristävyydet saadaan riittäviksi. Osaamista näiden kanssa tarvitaan etenkin silloin, kun rakentamisen muut tekniikkalajit tulevat samoille piirustuksille.
Pidänkin puurakentamista positiivisena haasteena – niitähän me insinöörit haluamme aina ratkaista. Ja hyvä niin. Uusiutuvan luonnonvaran käyttäminen rakentamisessa on ekologista ja vastuullista. Etu on myös yksinkertaisempi työmaatekniikka: rakentaminen, kuten sahaaminen ja poraaminen, on helpompaa kuin kivirakenteen piikkaaminen. Ja mikä tärkeintä, uskon puun olevan käyttäjälle ihmisläheisempi materiaali.
Betonirakenteiden akustiikkasuunnittelu on pitemmälle tutkittua, ja siksi niiden akustisia ominaisuuksia on helpompi laskea ja suunnitella. Puurakentamiselle ei ole vielä yhtä hyviä laskentamalleja vaikkapa välipohjan askeläänieristävyydelle. Tämä on todella haasteellinen aihepiiri, jossa ei epävarmuuksilta voida välttyä. Tutkimusta tehdään jatkuvasti, ja osaaminen kehittyy.
Sopiiko puurakentamien kaikkialle? Vaikka moottoriteiden melualueille ja lentokenttien läheisyyteen? Mielestäni sopii. Ehkä se ei ole yhtä helppoa ja kustannustehokasta kuin betonirakentaminen, mutta puumateriaalin vastuullisuuskulmat ajavat usein vasta-argumenttien ohi.
Puurakentaminen on tulevaisuuden tapa rakentaa. En tiedä, syrjäyttääkö se betonirakentamista, mutta uskon ilmiön kasvavan. Ainakaan tilojen akustiikasta se ei jää kiinni.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2021.
Kirjoittaja Erno Huttunen on akustisten ongelmien ratkoja Sitowisellä. Kuopiolainen diplomi-insinööri, jonka työnjälki kuuluu koko Suomessa ja sen rajojen ulkopuolella.
Kuva: Milla Von Konow