Tavoitteiden määrittely

Puurakentamisessa asetettujen tavoitteiden toteutumista pitää tarkastella yhden rakennushankkeen puunkäyttöä laajempana kysymyksenä. On keskeistä, että tavoitteet kirjataan mahdollisimman yksiselitteisesti ja halutuista tavoitteista viestitään. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi massiivipuista koulua tai mahdollisimman teollisesti esivalmistettua päiväkotia. Tavoitteiden tulee olla myös keskenään yhteneviä eikä tavoitteita tule olla liikaa. Tavoitteita asetettaessa tuleekin pohtia, mikä vaikutus asetetulla tavoitteella mahdollisesti on. Esimerkiksi pitkä suunnittelukäyttöikä muuttaa merkittävästi suunnitteluratkaisuja ja voi muuttaa hintaa ja tarjoajien määrää. Tässä esimerkissä onkin keskeistä, painottaako rakennuttaja investointikustannusta vai elinkaarikustannuksia omassa päätöksessään.  

Hankinnan tulee lähtökohtaisesti edistää innovaatioiden syntymistä ja käyttöönottoa. Hankinnassa tuleekin aina tarkastella, voiko hankinnalla edistää uusien tuotteiden kehittämistä tai käyttöönottoa tai edesauttaa uusien investointien syntymistä. Tilaaja voi ottaa käyttöön ratkaisuja tai tuotteita, joita on käytetty vähän tai ei ollenkaan. Tilaaja voi halutessaan sitoutua pidempiaikaisiin sopimuksiin ja mahdollistaa näin osaltaan lisäinvestointeja. Tilaajalla on myös keskeinen rooli tiedon välittämisessä toimittajille, jotta tuotekehitystä osataan ohjata tilaajan kannalta keskeisiin tarpeisiin.  

Puurakentamisen toimialan kehittymiseksi julkisen tilaajan tulisi edistää markkinoiden muodostumista. Yksi EU-tasoinen tavoite kilpailutuksille on mahdollistaa pk-yritysten osallistuminen julkisiin hankintamenettelyihin. Hankinnassa tuleekin aina tutkia, voiko sopimuksen jakaa pienempiin osiin kilpailun lisäämiseksi. Toinen keskeinen ehto, jolla tätä tavoitetta pyritään edistämään, on määräys, että tarjouspyynnössä ei voi edellyttää yli kaksinkertaista sopimuksen liikevaihtoa talouden toimijalta, ellei tälle ole erityistä perustetta.

Myös muiden hankkeen tavoitteiden määrittely on keskeistä. Tavoitellaanko mahdollisimman hiilitehokasta toteutusta, arkkitehtonisesti kunnianhimoista toteutusta vai pelkkää hintakilpailua? Rakennuttaja voi määrittää omat tavoitteensa, mutta niiden tulee ilmetä selkeästi, jotta ratkaisulla pystytään täyttämään asetetut tavoitteet. 

Jotta puunkäyttö lisääntyisi, yleisen tiedon lisäämistä toteutuneista hankkeista tulee lisätä. On tärkeää, että myös huonot kokemukset raportoidaan avoimesti muiden julkisten tilaajien käyttöön. Nämä toimivat lähtötietoina hankkeiden markkinakartoituksissa. Hankkeissa tulisikin suunnitella jo valmisteluvaiheessa, miten tietoa kerätään hankkeen aikana, jotta se on aidosti jaettavissa hankkeen jälkeen.  

Lisäksi tulee seurata käytetyn puun määrää eri tuotteina ja sillä saavutettuja vaikutuksia eli hiilijalanjälkeä ja varastoitunutta hiilikädenjälkeä. Ympäristöministeriö suosittelee laskentamenetelmäksi ympäristöministeriön julkaisemaa kansallista laskentamenetelmää. Hankkeen alkuvaiheen resurssoinnissa tulee varmistua, että hankkeessa osataan arvioida eri menetelmien ja toteuttajien välisiä eroja. 

Kiertotalousvaatimukset korostuvat tulevaisuudessa, ja kiertotalouden vaatimukset kannattaakin huomioida hankkeen alusta alkaen. Kiertotalous ja rakennusosien uudelleenkäyttö vaatii erilaiset suunnitteluratkaisut ja tuotteet, joiden määrittelyssä tulee olla erityisen huolellinen, jotta varmistutaan vaatimusten toteutuskelpoisuudesta. Markkina kehittyy tulevina vuosina merkittävästi kiertotaloustuotteissa ja kierrätettävyydessä. 

Myös puumateriaalin alkuperä on tärkeä. Tieto materiaalien alkuperästä on osa rakennushankkeen vastuullista toteutusta. Julkisissa hankinnoissa voidaan vaatia, että käytettävä puu on tuotettu kestävästi. Metsäsertifiointi on hyvä vaatimuksien todentamiskeino: sertifikaatin avulla voidaan osoittaa puutavaran alkuperä sekä hankinta- ja jalostusketju metsästä työmaalle. Suomessa on käytössä FSC- ja PEFC-metsäsertifiointijärjestelmät.

Tavoitteita asetettaessa tulee huomioida myös mahdollinen siirrettävyys, purettavuus ja käyttöikä. Kaikilla edellä mainituilla voi olla vaikutusta rahoitukseen ja poisto-ohjelmaan. Kyseisiin asioihin ei ole yleistä kriteeristöä, vaan ne tulee käsitellä hankekohtaisesti. Esimerkiksi mahdollisuus koulun laajentamiselle voi olla kannattava optio tietyissä tilanteissa. 

Tilaaja voi asettaa hankkeelle jo tarveselvitysvaiheessa konkreettisia tavoitteita hiilipäästöille tai hiilivarastolle. Julkiset rakennuttajat voivat toimia tiennäyttäjinä sitoutumalla konkreettisiin päästörajoihin jo ennen kuin ne muuttuvat velvoittaviksi.  

Kootusti hankinnassa tulisi kartoittaa ainakin seuraavat puunkäytön tavoitteet:  

– käytetyn puun määrä eri tuotteina 
– saavutetut ympäristötavoitteet mittaroituna, esimerkiksi hiilikäden- ja jalanjälki 
– miten markkinan muodostumista, investointeja ja kilpailun lisäämistä edistetään 
– tiedon mittarointi ja jakaminen muille tilaajille käyttöön 
– muiden tilaajaorganisaation asettamien strategisten tavoitteiden täyttyminen. 

Kaikista hankkeista tulisi esittää kustannus-hyötyanalyysi, joka ottaa kantaa puunkäytön tavoitteiden täyttämiseen rakennushankkeessa.