Integroidut toteutusmuodot

Integroidut toteutusmuodot (Integrated Project Delivery) ovat syntyneet tarpeesta hallita rakennushankkeiden muutoksia, kehittää niitä ja hallita niihin liittyviä riskejä. Malleja kutsutaan myös yhteistoiminnallisiksi toteutusmuodoiksi tai IPT-malleiksi (integroitu projektitoteutus). 

IPT-mallien lähtökohtana on eri osapuolten aikainen valinta ja osaamisen ja resurssien laajempi hyödyntäminen, yhteinen sopimusperusta sekä riskien ja hyötyjen jakaminen. Integroiva toteutustapa ohjaa kehittämään hanketta, suunnittelemaan samanaikaisesti sen ratkaisut ja niiden toteutustapa sekä hallitsemaan sen muutokset ja riskit. Lisäksi IPT-malleihin liittyy kaikille avoin budjetointi, kustannusohjaus ja laskutus (open book). 

Allianssimalli on pisimmälle viety IPT-sovellus, jossa tilaaja kilpailuttaa hankkeen keskeiset osapuolet ja muodostaa näiden kanssa yhteisen allianssiorganisaation. Kilpailuttamisen tavoitteena on löytää parhaat kumppanit suunnittelemaan ja toteuttamaan hanke yhdessä siten, että jaetaan sen riskit ja hyödyt. Kilpailuttaminen voidaan tehdä pelkän hankesuunnittelun perusteella tai jopa ilman suunnitelmia. Tarjousten vertailuperusteina käytetään yleensä tarjoajien kyvykkyyttä (osaaminen, kyky tuottaa arvoa tms.) ja/tai tarjousten laatua (projektisuunnitelmat tms.) ja palkkiota (projektikate). 

Allianssimallissa tilaaja ja valitut palveluntuottajat tekevät yhteisen allianssisopimuksen ja sopivat tilaajan tavoitteisiin perustuvasta yhteisestä kannustinmallista (bonus/sanktio). Allianssissa noudatetaan tätä sopimusta varten luotuja allianssin yleisiä sopimusehtoja. 

Allianssi toteutetaan aina kehitys- ja toteutusvaiheina. Kehitysvaiheessa sen osapuolet määrittävät hankkeen sisällön ja laajuuden, laatutason, suunnitteluratkaisut ja niiden toteutustavan ja vahvistavat tavoitekustannuksen. Tilaaja päättää tämän jälkeen erikseen siirtymisestä toteutusvaiheeseen tai hankkeen keskeyttämisestä. Toteutusvaihe sisältää rakentamisen sekä luovutuksen ja käyttöönoton suunnittelun sekä viiden vuoden jälkivastuun. 

IPT-mallien vahvuutena ovat eri osapuolten resurssien ja osaamisen parempi hyödyntäminen, yhteinen kehitysvaihe, yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen sekä muutosten ja riskien hallintaan kannustavat kaupalliset ehdot sekä suunnittelijoiden ja toteuttajien yhteinen vastuu tavoitteista ja tuloksista ja läpimenoaikojen lyhentyminen. Mallien haasteina ovat uuden kiinteistä sopimuksista poikkeavan avoimen sopimusrakenteen omaksuminen, osapuolten välisen luottamuksen rakentaminen sekä yleensä aina myös tilaajan osaaminen ja resurssien riittävyys. 

IPT-mallit soveltuvat parhaiten kompleksisempiin hankkeisiin, joihin sisältyy tuotekehitystä, riskejä ja mahdollisuuksia sekä muutosten hallintaa.  

Allianssimallin vaihtoehtona on perinteisestä projektinjohtomallista kehitetty yhteistoiminnallinen projektinjohtourakka tavoitebudjetilla. Tässä mallissa tilaaja teettää ensiksi luonnossuunnitelmat ja kilpailuttaa sen jälkeen toteuttajan tämän kyvykkyydellä ja/tai laadulla ja palkkiolla. Hankkeesta tehdään perinteinen PJU-sopimus ja sen rinnalle erillinen yhteistoimintasopimus hankkeen toimintaperiaatteista ja/tai yhteisistä kannustimista. Hankkeen laajuus ja sisältö sekä tavoitebudjetti määritetään tarkemmin kehitysvaiheen aikana, jonka päätteeksi tilaaja tekee päätöksen siirtymisestä toteutusvaiheeseen.