Hengittävä rakenne
Materiaalien hygroskooppisuutta ja kosteuspuskurointia ei tule sekoittaa hengittävään rakenteeseen. Hengittävällä rakenteella tarkoitetaan sellaista rakennuksen ulkovaipan rakennetta, joka sallii ilman sisältämien kaasujen osapaineiden tasoittumisen diffuusiona rakenteen läpi. Rakenteen hengittäminen ei tarkoita vapaata ilmavirtausta rakenteen läpi. Sellainen tilanne on aina rakennusvirhe. Myös hengittävän rakenteen tulee olla ilmatiivis.
Hengittävän rakenteen terveellisyys perustuu ajatukseen, että sisäilman hiilidioksidi pääsee ilmanvaihdon lisäksi rakenteen läpi ulkoilmaan ja vastaavasti ulkoilman happi sisäilmaan. Haasteelliseksi rakenteen tekee Suomen ilmastossa se, että myös vesihöyry on yksi ilmaseoksen kaasuista. Koska juuri vesihöyryn liike on rakennusfysiologisesti avainasemassa, puhutaan rakennuksissa höyrynsulusta ja vesihöyrynläpäisevyydestä rakenteiden luokituksissa.
Yksiaineisissa seinärakenteissa ei vesihöyryn kulkeutuminen ole ongelma, koska rakenteessa ei ole sellaisia rajapintoja, joihin kosteus voisi tietyissä oloissa tiivistyä. Nykyään lähes kaikki rakenteet ovat kerroksellisia ja vesihöyryn kondensoituminen on estettävä. Sisäpinnan vesihöyrynvastuksen tulee olla joka tapauksessa noin viisinkertainen ulkopuolen tuulensuojaan verrattuna, vaikka ei käytettäisikään varsinaista höyrynsulkua. Tuulensuojalevyn hyvä lämmöneristävyys on eduksi hengittävälle rakenteelle.
Hengittävän rakenteen etuja
- sallii rakenteen kuivumisen paremmin sisäänpäin
- alentaa sisäilman kosteutta syksyllä
- poistaa sisäilmasta ihmisen hengityksessä syntynyttä hiilidioksidia
- läpäisevä rakenne yhdessä hygroskooppisen, kosteutta imevän orgaanisen eristeen (selluvilla, pellava, puru) kanssa tasaa sisäilman kosteusvaihteluita
- rakenteen vesivauriot esimerkiksi vuotava katto on helpompi havaita
- ”väärinpäin” toimiva rakenne (kun esimerkiksi lämmittämättömissä kesämökeissä sisäilma on kylmempi kuin ulkoilma ajoittain) ei aiheuta ongelmia
Hengittävän rakenteen mahdollisia riskejä
- home- ja kosteusvaurioriski, jos kosteutta kertyy liikaa rakenteeseen
- ulkopinnan mahdolliset homeitiöt pääsevät kulkeutumaan sisätiloihin, jos talossa on voimakas alipaine
- lämmöneristeen kostuessa riittävästi sen eristyskyky heikkenee (vaikutus muutamia prosentteja)
- kostuvassa tuulensuojalevyssä enemmän muodonmuutoksia, mikä vähentää rakenteen tiiviyttä
- talvella sisäilma liian kuivaa
- paperipohjaiset höyrynsulkukalvot repeävät herkemmin asennuksessa tai rakennuksen eläessä
- ulkopuoliset kaasumaiset epäpuhtaudet (esim. radon) pääsevät rakenteen läpi
- metalliliittimien korroosiovaara ulkopinnan lähellä
- sisäpuolinen kosteusvuoto pääsee rakenteisiin
Käytännössä kaasujen kulkeminen koko rakenteen läpi on harvinaista. Oleellisempaa käyttäjän kannalta onkin sisä- ja ulkopintojen ’hengittäminen’ eli rakenteiden pintakerroksen kyky tasata ilman kosteutta. Hengittävä pinta (= kastuva, kosteutta imevä) sitoo itseensä esimerkiksi yöaikaan asunnossa kohonnutta kosteutta ja luovuttaa sen päivän aikana takaisin, jolloin sisäilma pysyy miellyttävänä hengittää vuorokauden ympäri. Tämä ominaisuus ei koske pelkästään ulkoseiniä, joten olisi edullista tehdä myös lämpöä ja kosteutta tasaavia väliseiniä.