Tukin sahaus

Tukin sahaus on sahateollisuuden keskeinen valmistusvaihe, jossa tukki jalostetaan erilaisiksi sahatavaratuotteiksi. Käytettävä sahaustapa vaikuttaa merkittävästi puutavaran saantoon, mittapysyvyyteen, ulkonäköön ja käyttökohteisiin.

Pohjoismainen sahauskäytäntö

Suomessa käytetään yleisesti pohjoismaista sahauskäytäntöä, joka käsittää kaksi pääasiallista sahaustapaa: normaalin sahaustavan ja sydänvapaan sahaustavan. Näiden menetelmien tavoitteena on parantaa sahatavaran muotopysyvyyttä poistamalla puun sisäisiä jännityksiä sahausvaiheessa.

Normaalissa sahaustavassa puun sisäiset jännitykset poistuvat sydänhalkaisun avulla. Sydänvapaassa sahaustavassa puolestaan puun ydin poistetaan päätuotteista sahaamalla rungon keskiosasta erillinen sydänkappale.

Normaali sahaustapa

Normaalissa sahaustavassa pelkka sahataan sydäntavaroiksi ja pintatavaroiksi siten, että pelkka halkaistaan keskeltä. Tällöin osa puun ytimestä poistuu sahausraon mukana ja puun sisäiset jännitykset vapautuvat.

Sydänvapaa sahaustapa

Sydänvapaassa sahaustavassa pelkka sahataan sydän- ja pintatavaroiksi siten, että rungon keskiosasta poistetaan erillinen sydänkappale. Näin puun ydin ei jää varsinaisiin lopputuotteisiin, mikä parantaa niiden mitta- ja muotopysyvyyttä.

Muut sahaustavat

Kvartaalisahaus

Kvartaalisahauksessa pyritään saamaan puutavaraa, jonka syysuunta kulkee mahdollisimman lähellä vuosirenkaiden säteen suuntaa. Tällainen puutavara on usein mittapysyvää ja kosteuselämiseltään vähäistä.

Vinokvarttisahaus

Vinokvarttisahauksessa tukista sahataan ensin lohko, josta lopputuotteet valmistetaan tukin säteen suuntaisesti. Menetelmällä voidaan parantaa puutavaran mittapysyvyyttä ja pintalaatua.

Läpisahaus

Läpisahauksessa tukki sahataan suoraan lopputuotteiksi, jotka tarvittaessa särmätään myöhemmin. Menetelmää käytetään erityisesti silloin, kun tukit eivät ole riittävän järeitä muihin sahaustapoihin.

Läpisahausta käytetään myös särmäämättömien puutavara-aihioiden valmistukseen.

Hienosahattu puutavara

Hienosahatulla puutavaralla tarkoitetaan tavallisesti kuivana vannesahalla sahattua sahatavaraa. Kuivana sahatun puun pinta on lyhytnukkaisempi ja tasalaatuisempi kuin tuoreena sahatun puutavaran pinta.

Myös kuivana pyörösahalla sahattua puutavaraa kutsutaan usein hienosahatuksi. Hienosahattu pinta soveltuu hyvin esimerkiksi maalattaviin ja näkyviin puupintoihin.

Sahalaitteet

Aikaisemmin yleisin sahalaite oli kehäsaha eli raamisaha, jossa useat sahanterät on kiinnitetty samaan kehärakenteeseen. Nykyisin kehäsahat ovat jääneet pääosin erikoistuotteiden valmistukseen, kuten puutavara-aihioiden ja pelkkahirsien tuotantoon.

Kotitarvesahauksessa käytetään edelleen pienikokoisia pyörösahoja eli sirkkeleitä, jotka ovat nykyisin useimmiten siirrettäviä kenttäsahoja.

Nykyaikaiset sahalinjat koostuvat tavallisesti useista eri laitteista, kuten:

• pelkkahakkureista
• vannesahoista
• pyörösahoista
• särmäyslaitteista

Laitteita yhdistellään tuotannon tarpeiden mukaan. Käytössä on myös niin sanottuja profiililinjoja, joissa pelkansahaus, jakosahaus ja särmäys tapahtuvat samanaikaisesti samalla tuotantolinjalla.

Esimerkkejä työstöjäljistä

Eri sahaus- ja työstömenetelmät jättävät puun pintaan erilaisen jäljen, mikä vaikuttaa tuotteen ulkonäköön, jatkokäsiteltävyyteen ja käyttökohteeseen.

Yleisiä työstöjälkiä ovat:

• tuoreena vannesahattu pinta
• kuivana vannesahattu eli hienosahattu pinta
• pyörösahattu pinta
• pelkkahakkurilla työstetty pinta
• höylätty pinta
• karkea höylätty pinta

Työstöjäljen valinta riippuu sekä tuotteen käyttötarkoituksesta että halutusta ulkonäöstä.