Ulkoilmalla tuuletettu puualapohja

1.0 YLEISTÄ

Tässä teknisessä tiedotteessa käsitellään kuvan 1 mukaista ulkoilmalla tuuletettua puualapohjaa. Tyypillisesti tällaisessa alapohjassa ryömintätilan tuuletus tapahtuu perusmuurissa olevien tuuletusaukkojen kautta hyödyntäen rakennuksen eri puolilla vaikuttavia tuulenpaine-eroja. Tuuletuksen varmistamiseksi on suositeltavaa asentaa rakennuksen keskialueelle tuuletusputki/-putket ryömintätilasta katolle. Tällöin tuuletus perustuu katolle johtavan poistoilmaputken ”savupiippuvaikutukseen” ja perusmuurissa olevien tuuletusaukkojen kautta saatavaan korvausilmaan.

Tuuletetun alapohjan suunnittelu ja toteutus ovat kokonaisvaltaisia tehtäviä, joissa maarakenteilla on merkittävä osuus alapohjan kosteustekniseen toimivuuteen. Tuulettuvan alapohjan suunnittelussa ja toteutuksessa on ajan saatossa havaittu seuraavia tyypillisiä rakennusvirheitä:

• Pintavesiä päätyy ryömintätilaan.
• Salaojitus ei toimi tai sitä ei ole ollenkaan.
• Valesokkeli estää puurakenteiden kuivumisen.
• Ryömintätilasta on ilmavuotoja sisätilaan.
• Ryömintätilan tuuletus ei toimi. 
• Ryömintätilan maaperästä haihtuvan kosteuden vaikutus on jätetty huomiotta.
• Ryömintätilan maaperään on jätetty lahoavaa materiaalia (esim. betonimuottilautoja).

Kuva 1. Esimerkkejä ulkoilmalla tuuletetuista puualapohjista.

2.0 TUULENSUOJA

Palkkirakenteisen alapohjan tuulensuojalevyt tulee kiinnittää jokaiselta reunaltaan sekä tukea siten, että levyyn ei synny haitallisia taipumia. Levyjen jatkokset tehdään tukilautojen kohdalle ilmatiiveyden varmistamiseksi. Tuulensuojalevyn tyyppiä valittaessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota levyn vesihöyrynläpäisevyyteen, levyn jäykkyyteen, kosteudenkestävyyteen ja paloteknisiin ominaisuuksiin. Tuulensuojalevyksi soveltuvat esimerkiksi seuraavat tuulensuojalevytuotteet:

• 25 mm paksu huokoinen tuulensuojapuukuitulevy (paloteknisesti E-luokan materiaali)
• tuulensuojakuitukipsilevy
• tuulensuojasementtikuitulevy
• mineraalivillatuulensuoja.

Kuva 2. Tuulensuojalevyn tuentaperiaate palkkirakenteisessa alapohjassa.

3.0 RYÖMINTÄTILAN KORKEUS

Uuden rakennuksen ryömintätilan korkeuden tulee olla vähintään keskimäärin 800 mm. Primääripalkkien kohdalla korkeus saa olla matalampi. Alapohjan huoltotöiden takia suositus ryömintätilan korkeudeksi on 1200 mm.

4.0 RYÖMINTÄTILAN LÄHTEET

Ryömintätilan kosteuslähteet on esitetty taulukossa 1. Kosteuslähteitä voidaan poistaa tai niiden vaikutusta pienentää jo esisuunnitteluvaiheessa rakennuspaikan valinnalla. Rakennuspaikassa kosteuslähteisiin vaikuttaa rakennuksen korkeusasema ympäröivään maastoon nähden, pohjaveden korkeus ja perusmaan laatu. Savi- ja silttipitoiset perusmaat ovat itsessään hyvin suuria kosteudenlähteitä, koska niissä kapillaarinen veden nousukorkeus on suuri.

Taulukko 1. Ryömintätilan kosteuslähteet.

5.0 RYÖMINTÄTILAN KOSTEUSOLOSUHTEET

Ryömintätilassa suhteellinen kosteus on suurimmillaan kesäaikana, koska lämmin ulkoilma kulkeutuu ulkoilmaa viileämpään ryömintätilaan nostaen näin sen suhteellista kosteutta. Kesäaikana ryömintätilan suhteellinen kosteus voi vaihdella välillä 85…95 %. Myös 100 % suhteellisen kosteuden jaksoja saattaa esiintyä jopa useampia viikkoja. Lisäksi maaperästä haihtuva kosteus lisää suhteellista kosteutta. Kesäaikana ryömintätilan olosuhteet ovat otolliset homekasvulle, koska suhteellinen kosteus on korkea ja lämpötila on yli 0 °C.

 Talvella ryömintätilan suhteellinen kosteus ei nouse kesäajan lukemiin, jos ryömintätila on lämpimämpi kuin ulkoilma. Tällöin tuuletusaukoista tuleva ilma lämpenee ryömintätilassa ja ilman suhteellinen kosteus pienenee, jolloin ulkoilma kuivattaa ryömintätilaa.

6.0 RYÖMINTÄTILAN TUULETUS

Ulkoilmalla tuuletetun ryömintätilan tuuletuksen mitoitusohjeita on esitetty taulukossa 2. Alapohjan pinta-ala lasketaan kuten huoneistoala. Perusmuurissa ulkoilmaan rajoittuvan tuuletusaukon tehollinen vähimmäiskoko on 15000 mm². Ryömintätilan sisällä oleviin mahdollisiin perusmuureihin tehdään vähintään kaksi kertaa suuremmat tuuletusaukot kuin samalla virtausreitillä olevat ulkoilmaan rajoittuvat tuuletusaukot. Lisäksi suositellaan, että rakennuksen keskialueelle asennetaan katolle johtava tuuletusputki/-putket.

Ryömintätilan tuuletusta ei tule suunnitella liian suureksi, koska talvella liian suuri tuuletus viilentää ryömintätilaa, jolloin sen suhteellinen kosteus nousee (kosteuden tiivistymisriski ryömintätilaan lisääntyy). Ryömintätilan viileneminen viilentää myös lattiaa ja lisää routasuojauksen paksuutta ryömintätilassa. Tutkimuksissa on havaittu, että tuuletuksen lisääminen ei alenna ryömintätilan suhteellista kosteutta merkittävästi. Suhteellisen kosteuden alentamiseksi kosteuden lähteet tulee minimoida. Kuvassa 4 on vertailtu mittausten ja laskentamallin avulla ilmanvaihdon vaikutusta ryömintätilan suhteelliseen kosteuteen.

Ulkoilmaan rajoittuviin tuuletusaukkoihin voidaan asentaa metallista valmistettu säleikkö estämään pieneläinten pääsy tuuletustilaan. Tuuletusaukoissa voidaan käyttää myös sinkittyä teräsverkkoa, jonka silmäkoon tulee olla vähintään 4…6 mm. Silmäkooltaan pienempi verkko saattaa tukkeutua ilmassa olevista roskista. Tuuletusaukossa olevan verkon ja/tai säleikön vaikutus aukon pinta-alaan huomioidaan pienennys-kertoimella, joka saadaan taulukosta 3. Tuuletusaukot sijoitetaan kuvan 3 periaatteella samalle virtauslinjalle siten, että alapohjaan ei jää tuulettamattomia kohtia. Perusmuurissa olevat tuuletusaukot tulee sijoittaa siten, että tuuletusaukon alareuna on vähintään 150 mm ympäröivän maanpinnan yläpuolella eikä perusmuurin vieressä oleva mahdollinen kasvillisuus tuki aukkoja.

Taulukko 2. Ulkoilmaan rajoittuvien tuuletusaukkojen yhteenlaskettu tehollinen pinta-ala.

¹⁾ Rakennus on tuulisella rakennuspaikalla = Yksi rakennus avoimessa maastossa.

Taulukko 3. Tuuletusaukon pienennyskertoimia /3/.

Kuva 3. Tuuletusaukkojen sijoittamisen periaatteet.

Kuva 4. Ryömintätilan suhteellinen kosteus eri ilmanvaihdoilla. Laskenta suoritettu mittausvuoden ulkoilman arvoilla (viikkokeskiarvot) /1/.

7.0 PERUSMUURIT

Erityisesti betonirakenteiset lämpöeristämättömät perusmuurit varastoivat itseensä paljon kylmyyttä, joten ne pitävät ryömintätilan viileänä lisäten kosteuden tiivistymisriskiä ryömintätilaan ulkoilman lämmetessä. Perusmuurin lämmönvastus m_p tulee olla vähintään 1,0 m²K/W , jotta ryömintätila saataisiin talvella riittävän lämpimäksi. Routasuojausta mitoitettaessa, saadaan perusmuurin lämmönvastus kuvasta 5.                

Perusmuureihin tehdään huoltoaukkoja siten, että ryömintätilassa voidaan liikkua. Ulkoilmaan rajoittuvassa perusmuurissa huoltoluukun alareunan tulee olla vähintään 100…150 mm:n etäisyydellä ulkopuolisesta maanpinnasta, jotta pintavedet eivät pääse luukun kautta ryömintätilaan. Huoltoluukun materiaaliksi suositellaan sinkittyä terästä, jotta luukku olisi sijainnistaan johtuen pitkäikäisempi.

Kuva 5. Perusmuurin lämmönvastus routasuojausta vaadittaessa /4/.

8.0 RYÖMINTÄTILAN MAANPINTA

Kosteuden haihtumista perusmaasta voidaan vähentää asentamalla ryömintätilan maanpinnalle lämmöneristys. Kyseisen lämmöneristyksen vaikutus perustuu siihen, että se pitää perusmaan suurimman osan vuodesta kylmempänä kuin ryömintätila, jolloin kosteuden haihtuminen perusmaasta vähenee. Lämmöneristys toimii myös kapillaarikatkona ja vesihöyrynvastuksena. Ryömintätilan maanpinnan lämmöneristeenä voidaan käyttää esimerkiksi kevytsorakerrosta, jonka suositeltava paksuus on 150…300 mm (1,5…3,0 m²K/W) tai polystyreenilevyjä, joiden suositeltava paksuus on 50…100 mm (1,25…2,5 m²K/W).

Ryömintätilan maanpinnalla oleva lämmöneristyskerros ei saa olla liian paksu, jotta ryömintätilaan saataisiin sopivat olosuhteet ympäri vuoden. Kesällä maanpinnan lämmöneristyksen ansiosta ryömintätila lämpenee nopeammin, koska talven kylmentämä perusmaa ei pysty viilentämään ryömintätilaa. Tällöin suhteellinen kosteus ryömintätilassa laskee, koska se lämpenee. Talvella maanpinnan lämmöneristyksen ansiosta ryömintätila viilenee nopeammin, koska perusmaan lämmittävää vaikutusta ei voida hyödyntää. Tällöin suhteellinen kosteus ryömintätilassa kasvaa, koska se viilenee. Periaatteessa liian paksu eristekerros ryömintätilan maanpinnalla viilentää ryömintätilaa, kun ulkoilman lämpötila alkaa laskea. Suhteellisen kosteuden arvot ryömintätilassa ovat kuitenkin korkeimmillaan kesällä, joten talvella ryömintätilan viileneminen ei ole kosteustekninen ongelma. Kuvassa 6 on vertailtu mittausten ja laskentamallin avulla ryömintätilan pohjaratkaisujen vaikutusta ryömintätilan lämpötilaan. Ryömintätila saadaan kesällä lämpimimmäksi asentamalla ryömintätilan maanpinnalle kevytsoralämmöneristys. Kevytsora on myös helppo asentaa ja se pystyy sitomaan kosteutta, jolloin se tasoittaa kosteusvaihteluita ryömintätilassa.

Kuva 6. Ryömintätilan ilman lämpötila eri pohjaratkaisuilla (ilmanvaihto n=2 vaihtoa tunnissa). Laskenta suoritettu mittausvuoden ulkoilman arvoilla (viikkokeskiarvot) /1/.

Ryömintätilan maanpinnalle voidaan asentaa lämmöneristyksen sijasta muovikalvo vähentämään kosteuden haihtuminen perusmaasta. Muovikalvoa käytettäessä sen tulee olla rei’itettyä, jotta mahdollinen vesi ei lammikoidu muovikalvon päälle. Muovikalvon päälle ei saa levittää hiekkaa, koska se mahdollistaa veden lammikoitumisen muovin päälle ja hiekka itsessään sisältää vettä.

Kuvassa 7 on vertailtu mittausten ja laskentamallin avulla ryömintätilan pohjaratkaisujen vaikutusta ryömintätilan suhteelliseen kosteuteen. Peittämätön maanpinta pitää ryömintätilan suhteellisen kosteuden ympäri vuoden hyvin korkealla. Kevytsora ja polystyreenilevyt laskevat suhteellista kosteutta myös kesällä. Muovikalvo ei laske ryömintätilan suhteellista kosteutta kesällä, koska se ei pysty nostamaan ryömintätilan lämpötilaa. Tällöin talven kylmentämä perusmaa viilentää ryömintätilaa ja ryömintätilaan johdettava lämmin ulkoilma nostaa viileän ryömintätilan suhteellista kosteutta. Kesällä kosteudenlähde on ulkoilma eikä perusmaa, joten ryömintätila tulee saada kesällä mahdollisimman nopeasti lämpimäksi.  

 Kuva 7. Ryömintätilan ilman suhteellinen kosteus eri pohjaratkaisuilla (ilmanvaihto n=2 vaihtoa tunnissa). Laskenta suoritettu mittausvuoden ulkoilman arvoilla (viikkokeskiarvot) /1/.

9.0 RYÖMINTÄTILAN PERUSMAA

Perusmaasta poistetaan humuspitoinen maa-aines ja perusmaa muotoillaan kaltevaksi salaojia kohti vähintään kaltevuuteen 1:20. Perusmuurin anturoiden alla kaltevuus voi olla loivempi. Koko alapohjan alueelle tehdään vähintään 200 mm paksu salaojituskerros käyttäen tarvittaessa suodatinkangasta perusmaan ja salaojituskerroksen välissä. Kalliolle perustettaessa tulee huolehtia ryömintätilan vedenpoistosta. Tarvittaessa kallion painanteet täytetään betonilla. Rakennus voidaan perustaa myös siten, että kalliolle tehdään salaojitettu sorapatja, jonka päälle perustukset tehdään.

10 RYÖMINTÄTILAN HUOLTO

Ryömintätilan kuntoa tarkkaillaan eri vuodenaikoina vähintään 3 vuotta sen valmistumisesta ja sen jälkeen vähintään 3 vuoden välein. Tuuletusaukkojen/-putkien toimintaa tarkkaillaan ja ne puhdistetaan säännöllisesti, jotta ilmassa olevat roskat eivät pääse tukkimaan tuuletusaukoissa/-putkissa olevia mahdollisia pieneläinverkkoja.

11.0 PALOTEKNIIKKA

Alapohjan ontelon (ryömintätilan) palomääräyksistä ja paloteknisestä suunnittelusta on kerrottu Puuinfon julkaisemassa kirjassa PALOTURVALLINEN PUUTALO Asuin- ja toimitilarakentaminen.

Lähteet                                                                                                                     

/1/ Kurnitski J, Pasanen P, Matilainen M, Hyttinen M, Asikainen V; Ryömintätilan kosteus ja mikrobit, Kevytsora-, sepeli- ja kuivauskoneratkaisut, Mikrobit ryömintätilassa ja asunnoissa, Teknillinen korkeakoulu, 1999.
/2/ Matilainen M, Jerkku I, Kurnitski J; Ryömintätilan ratkaisut ja rakennusfysiikka, Kosteustekninen suunnittelu, Teknillinen korkeakoulu, 1999.
/3/ Nieminen J, Rantamäki J; Tuuletettava alapohja, VTT Tiedotteita 1241, 1991.
/4/ Rakennustieto; Talonrakennuksen routasuojausohjeet, 2007.
/5/ Rakennusalan tutkimuskeskus; Rossipohja, 1993.