Metsien suojelu

Vuoden 2022 alussa Suomessa oli suojeltuja metsiä yhteensä 2,94 miljoonaa hehtaaria. Ne koostuivat lakisääteisten suojelualueiden metsistä (2,46 miljoonaa hehtaaria) sekä talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteista (0,48 miljoonaa hehtaaria).

Pohjois-Suomen eli Lapin, Pohjois-Pohjanmaan sekä Kainuun alueella sijaitsi kolme neljännestä eli 2,29 miljoonaa hehtaaria Suomen suojelluista metsistä. Tämä tarkoittaa sitä, että 20 prosenttia Pohjois-Suomen metsistä on suojeltu. Suojeltua metsämaata Pohjois-Suomessa oli 1,16 miljoonaa hehtaaria ja kitumaata 1,13 miljoonaa hehtaaria. Tästä täysin metsätalouden ulkopuolelle jäi 1,89 miljoonaa hehtaaria.

Tilastossa muut maakunnat lukeutuvat Etelä-Suomeen, jonka metsistä oli suojeltu kuusi prosenttia eli 0,65 miljoonaa hehtaaria. Tästä 0,38 miljoonaa hehtaaria oli kokonaan metsätalouden ulkopuolella. Etelässä metsämaan osuus suojellusta metsäalasta oli 84 prosenttia (0,54 milj. ha) eli merkittävästi suurempi kuin pohjoisessa. Kitumaata suojelluista metsistä oli 0,11 miljoonaa hehtaaria.

Pääosa Suomen suojelluista metsistä on täysin metsätalouden toimenpiteiden ulkopuolella. Nämä metsät sijaitsevat luonnonsuojelulain nojalla perustetuilla luonnonsuojelualueilla, suojeluohjelmissa luonnonsuojelualueiksi varatuilla alueilla ja erämaa-alueilla. Täysin metsätalouden ulkopuolella olevaa suojeltua metsää oli vuoden 2022 alussa 2,27 miljoonaa hehtaaria eli kymmenen prosenttia Suomen metsäpinta-alasta. Tästä metsämaan osuus oli 54 prosenttia (1,23 milj. ha) ja kitumaan 46 prosenttia (1,04 milj. ha).

Luonnonvarakeskus tilastoi metsien suojelua kolmen vuoden välein, ja julkaistava tilasto kuvaa suojelutilannetta vuoden alussa. Tilastossa metsällä tarkoitetaan Suomessa kansallisesti käytetyn metsän määritelmän mukaisesti metsä- ja kitumaan yhteispinta-alaa. Metsä- ja kitumaan välisenä erona on puuston kasvunopeus, joka jää kitumaalla metsämaata alhaisemmaksi. Nämä yhdessä muodostavat puustoisen alan eli metsän.

Kansallis- ja luonnonpuistot muodostavat luonnonsuojelualueverkon rungon. Luonnonsuojelualueverkkoa on täydennetty 1970- ja 1990-luvuilla useilla suojeluohjelmilla ja Natura-ohjelmalla.

Talousmetsien monimuotoisuutta turvataan monipuolisella keinovalikoimalla. Maanomistajan on mahdollista saada tukea metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Tärkeänä luonnonhoidon keinona yksityismailla ovat metsäluonnonhoitohankkeet. Metsäkeskukset ovat vuosien 1997–2008 välisenä aikana toteuttaneet 573 metsäluonnonhoitohanketta. Monimuotoisuutta turvataan myös jättämällä säästöpuita uudistusaloille. Säästöpuiden laatu (valinta, sijoittelu, määrä ja ryhmittely) on pysynyt vuodesta 2002 hyvin samanlaisena.

Lähde: https://www.luke.fi/fi/tilastot/metsien-suojelu/metsien-suojelu-112022