Ääneneristys
Puurakenteisten rakennusosien ääneneristävyys perustuu ns. jousi-massa-yhdistelmään, jossa on kaksi erillään olevaa massaa (levyt) ja näiden välissä on ilmatila (”ilmajousi”). Tämä johtuu siitä, että puurakenteisissa rakennusosissa ei ole riittävästi massaa ääneneristystä varten. Huoneistojen välisen betonirakenteisen seinän painon tulee olla noin 500 kg/m2 (paksuus 200 mm), jotta seinällä saavutetaan R’w = 55 dB. Vastaavasti 200 mm paksu massiivipuulevy painaa noin 100 kg/m2, joten massalakiin perustuva äänitekninen suunnittelu ei tule kysymykseen uurakennuksessa. Toki jousi-massa-yhdistelmässä massan lisäys parantaa rakennusosan ääneneristävyyttä erityisesti matalilla äänentaajuuksilla
Kevyiden rakennusosien haasteena on koinsidenssi-ilmiö, joka heikentää rakennusosan ääneneristävyyttä merkittävästi. Jokaisella levymäisellä tuotteella on tämän ominaisuuksista riippuva koinsidenssitaajuus fcr. Kyseisellä rajataajuudella äänienergia siirtyy tehokkaasti levyn toiselle puolelle. Esimerkiksi 13 mm paksun kipsikartonkilevyn koinsidenssitaajuus fcr on noin 3000 Hz, joten se on lähes kokonaan pois lmaääneneristävyyden mittausalueelta 100 Hz…3150 Hz. Esimerkiksi tämän takia kipsilevyt soveltuvat erinomaisesti kevyisiin ääntä eristäviin rakennusosiin. Lisäksi kipsilevyt lisäävät rakennusosan massaa, joka taas parantaa rakennusosan ääneneristävyyttä. Päällekkäisiä levykerroksia ei tule liimata yhteen, koska tämä tekee useammasta ohuesta levystä yhden paksun levyn, jolloin levyn koinsidenssitaajuus fcr alenee.
Huoneistojen välisessä seinässä (HVS) levymäiset massat muodostetaan toisistaan erillään olevilla rungoilla. Runkopuoliskojen mekaaninen kytkentä heikentää seinän ääneneristävyyttä radikaalisti. Levymäisten massojen väliin jää ilmatila (”ilmajousi”). Mitä paksumpi ilmatila (ontelo) on sitä parempi on seinän ääneneristävyys. Täyttämällä seinän ontelo pehmeällä vaimennusmateriaalilla (tavallisesti villa), voidaan seinän ääneneristävyyttä parantaa 5…15 dB. Seinän onteloon ei tule asentaa yhtenäistä levytystä, koska levytys katkaisee ”ilmajousen” kahteen osaan. Tämä heikentää seinän ääneneristävyyttä matalilla äänentaajuuksilla.
Huoneistojen välisessä välipohjassa (HVP) pätee samat äänitekniset periaatteet kuin edellä mainitussa huoneistojen välisessä seinässä. Välipohjassa levymäiset massat muodostetaan kansirakenteella ja esimerkiksi akustisten jousirankojen varaan asennetulla kipsilevytyksellä.
Välipohjiin olisi hyvä saada painoa, koska tämä parantaa askelääneneristävyyttä matalilla äänentaajuuksilla. Paino alentaa välipohjan ominaistaajuutta, joten kävelyn aiheuttaman värähtelymitoituksen näkökulmasta välipohjasta saattaa tulla matalataajuuslattia, jollaisia Suomessa ei voida tällä hetkellä käyttää (ei ole mitoitusmenetelmää).
Ääniteknisessä suunnittelussa tulee aina rakennusmateriaalista riippumatta huomioida äänen sivutiesiirtymä. Kyseisessä ilmiössä ääni välittyy ääntä eristävän rakennusosan ohi tätä sivuavien jatkuvien rakennusosien kautta. Äänen sivutiesiirtymä voidaan poistaa katkaisemalla sivuavat rakennusosat tai sivutiesiirtymän vaikutusta voidaan vähentää käyttämällä liittymissä näihin suunniteltuja tärinäeristimiä. Sivutiesiirtymän vaikutusta voidaan vähentää myös verhoilemalla sivuava rakennusosa esimerkiksi rankarakenteisella levyseinällä.
Ulkoinen melu (liikenne- ja lentomelu) on nykyisin myös yksi rakennuksen ääniteknisen suunnittelun haasteista. Ulkoseinän ääneneristävyys koostuu kokonaisuudesta, jonka muodostavat ulkoseinärakenne, ikkunat, ovet ja mahdolliset ulkoseiniin sijoitetut korvausilmaventtiilit. Yläpohjan ääneneristävyys koostuu yläpohjarakenteen ääniteknisistä ominaisuuksista sekä yläpohjan tuuletusaukkojen/-rakojen ääniteknisistä ominaisuuksista (tarvittaessa äänenvaimennin).
Massiivipuulevyrakenteisessa ulkoseinässä ääneneristävyyttä voidaan parantaa lisäämällä seinän sisäpintaan kipsilevykerroksia tai tekemällä rakennusosasta jousi-massa-yhdistelmä. Yläpohjassa ääneneristävyyttä voidaan parantaa lisäämällä alakattorakenteen massaa (kipsilevykerroksia).
