10.7.2020

Jännevälit

Välipohjat

Välipohjan suunnittelussa usein mitoittavaksi tekijäksi tulee välipohjan värähtelymitoitus. Mitoituksessa tarkastellaan välipohjan jännevälin keskelle sijoitetun 1 kN:n pistekuorman aiheuttamaa hetkellistä taipumaa (δ), joka saa Suomessa olla enintään 0,5 mm. Toinen tarkasteltava tekijä on välipohjan ominaistaajuus (f1), joka saa Suomessa olla matalimmillaan 9 Hz. Kyseiset raja-arvot vaihtelevat maakohtaisesti eli nämä esitetään eurokoodin kansallisessa liitteessä.

Mikäli välipohjan ominaistaajuus on alle 9 Hz, on kyseessä ns. matalataajuuslattia. Tällaisen välipohjan värähtelymitoitukseen Suomessa ei ole mitoitusmenetelmiä, joten välipohja täytyy suunnitella sellaiseksi, että sen ominaistaajuus on vähintään 9 Hz. Ominaistaajuuteen vaikuttavat välipohjan jänneväli, kantavan rakenteen jäykkyys ja välipohjan paino. Mitä painavampi välipohja on sitä helpommin välipohjan ominaistaajuus ajautuu 9 Hz:n rajan alapuolelle.

Alla olevassa taulukossa on esitetty suuntaa-antavasti erilaisten välipohjien kantavan rakenteen korkeuksia värähtelymitoituksen perusteella. Rakennesuunnit-telijan tulee aina mitoittaa välipohja kohdekohtaisesti murto-, käyttö- ja onnettomuusrajatilassa (palotilanne). Taulukosta havaitaan kuinka raskas välipohjan kansirakenne (valu) vaikuttaa välipohjan ominaistaajuuteen madaltavasti. Tämä johtuu välipohjan painon lisääntymisestä. Tällainen välipohjan kansirakenne vaikuttaa kuitenkin myös joissakin tapauksissa kantavan rakenteen korkeuteen madaltavasti. Tämä johtuu siitä, että jäykkä kansirakenne jakaa 1 kN:n pistekuormaa useammalle palkille. Erityisesti tämä korostuu välipohjatyypeissä, joissa palkiston päällä on suhteellisen ohut kansilevy.

VälipohjarakenneHK δ (1 kN) f1 L
400 mm
360 mm
300 mm
400 mm
400 mm
400 mm
0,50 mm
0,50 mm
0,50 mm
16 Hz
17 Hz
19 Hz
6,0 m
5,4 m
4,5 m
VälipohjarakenneHK δ (1 kN) f1L
400 mm
360 mm
300 mm
400 mm
400 mm
400 mm
0,21 mm
0,23 mm
0,25 mm
9 Hz
9 Hz
9 Hz
6,5 m
6 m
5,3 m
VälipohjarakenneHK mm δ (1 kN) f1L
368 mm
328 mm
274 mm
615
615
819
0,50 mm
0,50 mm
0,50 mm
17 Hz
18 Hz
18 Hz
6,4 m
5,8 m
4,9 m
VälipohjarakenneHK δ (1 kN) f1L
368 mm
328 mm
274 mm
615 mm
615 mm
819 mm
0,20 mm
0,20 mm
0,20 mm
9 Hz
9 Hz
9 Hz
7,0 m
6,5 m
5,6 m
VälipohjarakenneHK δ (1 kN) f1L
350 mm
275 mm
230 mm
613 mm
613 mm
613 mm
0,30 mm
0,40 mm
0,50 mm
9 Hz
9 Hz
9 Hz
8,4 m
7,4 m
6,7 m
VälipohjarakenneHK δ (1 kN) f1L
350 mm
275 mm
230 mm
613 mm
613 mm
613 mm
0,20 mm
0,20 mm
0,20 mm
9 Hz
9 Hz
9 Hz
6,8 m
6,0 m
5,3 m
VälipohjarakenneHK δ (1 kN) f1L
240 mm
200 mm
160 mm


0,25 mm
0,33 mm
0,40 mm
9 Hz
9 Hz
9 Hz
6,7 m
5,7 m
5,1 m
VälipohjarakenneHK δ (1 kN) f1L
240 mm
200 mm
160 mm


0,16 mm
0,21 mm
0,24 mm
9 Hz
9 Hz
9 Hz
5,8 m
4,9 m
4,4 m

Välipohjien värähtelymitoitusta käsittelevissä käsikirjoissa ominaistaajuudenyhteydessä esitetään myös viereisen kuvan tapaus, jossa välipohja tukeutuu primääripalkistoon. Tällaisessa tapauksessa esitetään tarkasteltavaksi välipohjan ja primääripalkin yhdistetty ominaistaajuus. Tarkastelussa määritetään välipohjan ominaistaajuus suunnassa Lvälipohja ja suunnassa Lprimääri, jotka yhdistetään systeemin ominaistaajuudeksi.

Eurokoodin mukainen mitoitus ei vaadi tällä hetkellä systeemin ominaistaajuudenmäärittämistä, vaan riittää, että välipohjan omaistaajuus tarkastellaan suunnassa Lvälipohja. Systeemin ominaistaajuuden tarkastelua kuitenkin suositellaan harkittavaksi tapauskohtaisesti, myös tapauksissa, joissa primääripalkkina on esimerkiksi teräspalkki. Käsikirjoissa asiaan liittyvä ominaistaajuuden kaava on hyvin yksinkertainen yleispätevä kaava, joka saattaa johtaa joissakin tapauksissa primääripalkin ylimitoitukseen värähtelymitoituksen näkökulmasta.

Palkkirakenteisten välipohjien värähtelysuunnitteluun löytyy mitoitusohjelma osoit-teesta www.puuinfo.fi/mitoitusohjelmat

Yläpohjat

Yläpohjien jänneväli määräytyy tavallisesti yläpohjan ja tätä kantavien rakenteiden lujuusteknisestä kestävyydestä ja rakenteiden taipumarajoista sekä tuotteiden valmistus ja kuljetusteknisistä rajoitteista. Alla olevissa kuvissa on esitetty pääkannattimien sekä kattoelementtien suositeltavia jännevälejä.

Pääkannattimien jänneväliä valittaessa tulee tarkastella myös kantavan rakenteen stabiliteettituentaa (kiepahdus, nurjahdus). Esimerkiksi palkkia mitoitettaessa jännevälin kasvaessa palkin poikkileikkauksen korkeus luonnollisesti kasvaa. Mitä suurempi on palkin poikkileikkauksen korkeus suhteessa poikkileikkauksen leveyteen sitä enemmän palkki tarvitsee kiepahdustuentarakenteita poikkileikkauksen heikommassa suunnassa. Myös stabiliteettituentarakenteiden voimat kasvavat jännevälin kasvaessa, jolloin haasteeksi tulee tuentarakenteiden liitosten kestävyys. Erityisesti NR-ristikoita käyttäessä edellä mainitut tekijät korostuvat. Mitä suurempaa NR-ristikoiden jänneväliä käytetään sitä enemmän ristikon yläpaarre tarvitsee nurjahdustuentarakenteita yläpaarteen poikkileikkauksen heikommassa suunnassa. Jossakin tapauksessa saatetaan ajautua tilanteeseen, jossa liitosvoimat kasvavat niin suuriksi, että käytettävät liittimet eivät mahdu reuna- ja keskinäisetäisyyksien puitteissa niille varattuun tilaan.

Puurakenteiset kattoelementit on suositeltava tapa toteuttaa rakennusten yläpohjia rakennuksen runkomateriaalista riippumatta. Etuina on erityisesti rakenta-misen nopeus (perushallin yläpohjaa jopa 1000 m2 / päivä). Kattoelementit sisältävät myös sisäpuolisen kattopinnan, lämmöneristeet ja vesikatteen. Katto-elementit voivat olla yläpohjan lappeen suuntaisia tai harjan suuntaisia.

Kattoelementit ovat yleensä kantavan rungon olennainen osa, koska tavallisesti ne suunnitellaan tukemaan pääkannattimia tai ne ovat yläpohjan pääasiallinen kantava runko. P2- ja P1-paloluokan rakennuksessa tällaisilla kattoelementeillä on sama palotilanteen kantavuusvaatimus (R) kuin rakennuksen rungolla. Tämän takia tulee kiinnittää huomiota kattoelementin palotilanteen toimintaan sen alapuolisessa palossa ja sen ontelopalossa.

Erilaisten liimapuupalkkien suunnitteluun löytyy mitoitusohjelmat osoitteesta www.puuinfo.fi/mitoitusohjelmat