Lähiökerrostalon lisäkerros puuelementeistä
P1-paloluokan betonirunkoiseen asuinkerrostaloon voidaan tehdä enintään yksi puurakenteinen lisäkerros ilman sprinklausta. Puurakenteisia lisäkerroksia voidaan tehdä enintään kaksi päällekkäin. Tällaisessa tapauksessa kyseiset kaksi lisäkerrosta sekä ylin betonirakenteinen kerros tulee sprinklata. Lisäkerrokset mukaan lukien rakennuksen korkeus saa olla enintään 28 m. Lisäkerroksen ulkoverhous voidaan toteuttaa tietyin ehdoin D-s2, d2-luokan tarvikkeista (esim. palosuojakäsittelemätön puu). Porrashuoneen rakenteet sekä portaat tulee kuitenkin toteuttaa vähintään A2-s1, d0-luokan rakennustarvikkeista.
Vanha yläpohjan purkaminen
Vanha yläpohjarakenne puretaan siten, että jäljelle jää betonirakenteinen yläpohjalaatta. Yläpohjalaattaan tehdään porrasaukko ja aukon ympärille tehdään tarvittavat lisätukirakenteet.
Lisäkerros suurelementeistä
Kantavat seinät pyritään sijoitamaan samoihin kohtiin kuin alapuolisen betonirungon kantavat pystyrakenteet. Mikäli seiniä ei ole mahdollista sijoittaa samaan linjaan alapuolisten kantavien rakenteiden kanssa, vanhan yläpohjan päälle voidaan tehdä teräsrakenteinen arinapalkisto, jonka avulla kuormat johdetaan alapuolisille kantaville rakenteille. Palkisto mahdollistaa myös talotekniikan vaakasuuntaiset siirrot sekä toimii lisäkerroksen lattian tukirakenteena.
Ulkoseinät toteutetaan ranka- tai massiivipuulevyrakenteisilla puuelementeillä. Lisäkerroksen stabiliteetin takia ulkoseinissä tarvitaan jäykistäviä levytyksiä. Lähiökerrostalossa tavallisesti päätyjen ulkoseinät ovat kantavia ja pitkien sivujen ulkoseinät ei-kantavia. Kantavien seinien sijainti vaikuttaa lisäkerroksen vaakarakenteiden kantosuuntien suunnitteluun.
Huoneistojen väliset seinät toteutetaan kaksoisrunkoisilla ranka- tai massiivipuulevyrakenteisilla puuelementteillä. Lisäkerroksen stabiliteetin takia huoneistojen välisissä seinissä tarvitaan jäykistäviä levytyksiä. Levytyyppejä valittaessa tulee huomioida levyn ääni- ja palotekniset ominaisuudet. Rankarakenteisen kaksoisrunkoseinän levytykset voidaan toteuttaa ääni- ja paloteknisestä näkökulmasta puulevyn ja kipsilevyn yhdistelmällä.
Yläpohja toteutetaan palkki- tai massiivipuulevyrakenteisilla puuelementeillä, jotka tukeutuvat kantaviin seiniin tai palkkeihin. Tyypillisesti yläpohjaelementit tulevat rakennuksen pituussuuntaan, koska lähiökerrostalossa päätyseinät ja huoneistojen väliset seinät ovat kantavia. Yläpohjan kaltevuus ja muoto (harja- tai pulpettikatto) tehdään kantavien seinien yläreunan muotoa muuttamalla. Myös kurkihirren käyttäminen on mahdollista, mikäli rakennuksen pitkien sivujen suuntaiset ulkoseinät ovat kantavia. Tarvittaessa voidaan käyttää myös pilari-palkkirunkoa yläpohjaelementtien tukemiseen. Energiatehokkuuden kannalta puuelementtien U-arvoa voidaan helposti muunnella elementin palkkien korkeutta muuttamalla. Yläpohjaelementit eivät saa olla jatkuvia huoneistosta toiseen äänen sivutiesiirtymän takia. Lisäkerroksen stabiliteetin takia yläpohjaelementeissä tarvitaan jäykistäviä levytyksiä.
Välipohja muodostuu olemassa olevasta betonirakenteisesta yläpohjalaatasta ja sen päälle tehtävästä asennuslattiasta, joka toimii ääniteknisenä rakennusosana ja talotekniikan asennustilana. Asennuslattian äänitekninen toiminta tulee tutkia tapauskohtaisesti.
Lisäkerros tilaelementeistä
Lisäkerros voidaan toteuttaa edellä esitetyillä periaatteilla myös tilaelementeistä. Tilaelementit voidaan toteuttaa siten, että lisäkerroksen kantavat rakenteet ovat samalla kohdalla alapuolisen betonirungon kantavien rakenteiden kanssa, mutta suositeltavampi tapa on käyttää teräsarinaa tilaelementtien ja vanhan yläpohjan välissä. Tilaelementti sisältää aina myös lisäkerroksen lattiarakenteen. Äänitekniikan näkökulmasta kyseisten tilaelementtien liittyminen olemassa olevaan betonilaatastoon sekä lattiarakenteen tyyppi tulee tutkia kohdekohtaisesti.