Rakennusosissa huomioitavia pääasiallisia seikkoja
Alapohja (AP)
Hirsirakennuksessa rakennuksessa voi olla perinteinen maanvarainen alapohjarakenne. Alapohjana voidaan käyttää myös perinteistä ulkoilmalla tuuletettua alapohjaa (rossipohja), mutta tämän suunnittelu ja toteutus on kosteusteknisesti erittäin vaativa. Tällaisessa alapohjassa perusmaasta haihtuva kosteus kertyy alapohjan onteloon (ryömintätilaan), josta se tuuletetaan pois. Erityisen haastavia ovat paljon vettä sisältävät perusmaat (savi, siltti). Perusmaasta haihtuvan kosteuden lisäksi ryömintätilaan kertyy kosteutta ulkoa johdettavan tuuletusilman mukana. Ryömintätilassa suhteellinen kosteus on suurimmillaan kesäaikana. Esimerkiksi keväällä ulkoa johdettu tuuletusilma on lämmintä ja se nostaa ulkoilmaa viileämmän ryömintätilaan suhteellista kosteutta.
Ulkoilmalla tuuletetussa ryömintätilassa tuuletus tehdään tavallisesti perusmuurissa olevien tuuletusaukkojen ja katolle johtavien tuuletusputkien kautta. Myös koneellista tuuletusta voidaan käyttää. Mitä suurempi rakennus on pinta-alaltaan sitä haastavampaa ryömintätilan tuuletus on. Tämän takia ulkoilmalla tuuletettu alapohja soveltuu lähinnä pientaloihin yms.
Ryömintätilan perusmaan pinnan lämmöneristyksellä yhdessä perusmuurien lämmöneristyksen kanssa voidaan parantaa ulkoilmalla tuuletetun ryömintätilan kosteusteknistä turvallisuutta. Lämmöneristyksen avulla ryömintätilasta saadaan lämpimämpi ympäri vuoden, jolloin ryömintätilan suhteellisen kosteuden nousua keväällä voidaan vähentää. Maanpinnan lämmöneristys vähentää myös maasta haihtuvaa kosteutta ja toimii routaeristyksenä.
Haluttaessa tuuletettu alapohjarakenne, suositellaan käytettäväksi koneellisesti tuuletettua lämpöalapohjaa. Tällaisessa alapohjassa lämmöneristys sekä kosteus- ja radonkatkot ovat ryömintätilan maanpinnalla, jolloin ryömiintätila on tavallaan rakennuksen sisätilaa. Tällä tavalla saadaan kosteusteknisesti turvallinen alapohjarakenne.
Ulkoseinä (US)
Hirsirakenteiset ulkoseinät pyritään usein toteuttamaan pelkällä hirrellä ilman lisäeristystä. Tavoitteena on usein toteuttaa yksiaineinen rakennusosa, joka ei sisällä onteloita, villaa, muovia jne. Massiivihirsiulkoseinän U-arvo on suhteellisen korkea (b=275 mm, U ≈ 0,41 W/m2K), joten rakennuksen energiatehokkuutta suunniteltaessa ala- ja yläpohjan, ikkunoiden ja ovien sekä talotekniikan energiatehokkuus korostuu.
Hirsiulkoseinä voidaan suunnitella myös lisäeristettynä. Suositeltavaa on, että lisäeristys tehdään ulkopuolelle, koska ulkopuolinen lämmöneristys nostaa puuosien lämpötilaa parantaen näin ulkoseinän kosteusteknistä toimivuutta. Ulkopuolisen lisäeristyksen tapauksessa rakennukseen tarvitaan erillinen ulkoverhous, jonka käyttö on joissakin tapauksissa suositeltavaa myös massiivihirsiseinää käytettäessä.
Huoneistojen välinen seinä (HVS)
Massiivisuudestaan huolimatta hirsiseinän ääneneristävyys on suhteellisen heikko (R’w = 35…44 dB). Mikäli halutaan saavuttaa esimerkiksi R’w = 55 dB, tulee hirsiseinään tehdä erillisiä rakennekerroksia äänitekniikan takia. Hirsiseinän ääneneristävyyttä voidaan parantaa esimmerkiksi hirsiseinän toiselle puolelle tehtävällä rankaseinällä. Tällöin seinästä muodostuu ääniteknisesti jousi-massa-yhdistelmä. Varjopuolena tässä on, että seinän paksuus kasvaa. Rakennusoikeuteen huoneistojen välisestä seinästä lasketaan kuitenkin vain 200 mm, vaikka seinä olisi tätä paksumpi. Ääneneristävyysvaatimuksista riippuen rankarunko voidaan kiinnittää suoraan hirsiseinään tai se voidaan jättää irti seinästä (ääniteknisesti parempi ratkaisu). Rankaseinän suunnittelussa tulee huomioida mahdollinen hirsiseinän painuma. Ääneneristävyyden parantamiseksi rankojen välit täytetään pehmeällä villalla. Rankoihin tulee kiinnittää levytys, joka muodostaa ääniteknisen massan.
Ääneneneristävyysvaatimuksista riippuen levy voi olla kipsi- tai puulevy. Rankaseinän pintaan voidaan tehdä esimerkiksi hirttä muistuttava panelointi, jolloin seinä näyttää molemmilta puolilta samanlaiselta. Seinä voidaan jättää myös levypintaiseksi, jos tämä soveltuu tilan arkkitehtuuriin.
Huoneistojen välinen välipohja (HVP)
Hirsirungossa voidaan käyttää kaikkia puurunkoisia välipohjia. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota miten välipohja liittyy kantaviin seiniin rakennusfysikaalisesti ja lujuusteknisesti. Huoneistojen välisellä seinällä haasteellisin suunnittelu- ja toteutustehtävä on ääniteknisen tiiveyden toteuttaminen välipohjan kohdalla.
Yläpohja (YP)
Hirsirungossa voidaan käyttää kaikkia puurunkoisia yläpohjatyyppejä. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota yläpohjan toimintaan palotilanteessa. P1- ja P2-paloluokissa ullakko tulee osastoida alapuolisessa tilasta (kerrososastointi). Näin ollen tulee tutkia sekä huoneistopalon että ullakkopalon vaikutus yläpohjan rungon kantavuuteen palotilanteessa. Kerrososastointi voidaan tehdä yläpohjan rungon alapinnassa olevalla levytyksellä. Kyseinen levytys kannattaa hyödyntää myös rungon palosuojaukseen yläpohjan alapuolista paloa vastaan. Suunnitteluhaasteena on tavallisesti ullakkopalo, jonka seurauksena menetetään myös yläpohjan rungon stabiliteettituentoja (esim. ristikkoyläpohjassa ruoteet). Edellä esitetyt seikat koskevat myös yläpohjan onteloa, joko on osastoitu alapuolisesta tilasta.
Käytettäessä NR-ristikoita, joissa alapaarre on suunniteltu kantamaan palotilanteen kuormat, tulee kiinnittää huomiota alapaarrepalkin palotilanteen kiepahdus-tuentaan ja tämän palosuojaukseen (kivivillalevyt alapaarrepalkkien välissä). Käytettäessä NR-ristikoita, jotka on suunniteltu toimimaan ristikkona myös palotilanteessa, tulee kiinnittää huomiota ristikoiden yläpaarteen palotilanteen nurjahdustuentaan (esim. ohuet ruoteet menetetään ullakkopalossa). Käytettäessä palkkirakenteista yläpohjaa, tulee kiinnittää huomiota palkiston kiepahdustuentaan mahdollisessa ontelopalossa.
Hirsirakenteiden U-arvon määrittämiseen löytyy mitoitusohjelmat osoitteesta www.puuinfo.fi/mitoitusohjelmat
