Perustukset

Hirsirunko aiheuttaa perustukselle viivamaisen kuormituksen, joten tavallisesti hirsiseinän alla tulee olla jatkuva perustusrakenne. Perustuksina voidaan käyttää perinteisiä betoni- ja teräsrakenteisia perustustyyppejä.

Käytettäessä palkkirakenteisia perustuksia, tulee palkki valita siten, että tämän jäykkyys on suurempi kuin sen päällä olevan hirsiseinän jäykkyys. Korkean hirsiseinän jäykkyys saattaa on suuri, joten se toimii tarvittaessa myös seinämäisenä palkkina. Tätä ominaisuutta kannattaa hyödyntää perustuksissa ja puurungossa muutenkin.

Kaikki kantavat pystyrakenteet tulisi perustaa painumattomille tuille. Kantavia seiniä ei suositella asemoitavaksi esimerkiksi ontelolaataston jänteelle, koska laataston taipuma saattaa aiheuttaa puurunkoon haitallisia pystysuuntaisia muodonmuutoksia. Kyseinen asia tulee tutkia tapauskohtaisesti, koska se on riippuvainen laataston jännevälistä ja seinän kuormituksen suuruudesta.

Perustuksen rajapinnassa puurunkoisten seinien alla tarvitaan usein ns. tasausvalu, jotta puurungon asennuksen mittatarkkuusvaatimukset saadaan toteutettua. Mittatarkkuuteen liittyvät asiat korostuvat aina enemmän, mitä enemmän rakennuksessa on kerroksia. Tulee muistaa, että puurunkoa asennettaessa ei ole kerroskohtaisesti käytettävissä mitään tasausmenenetelmää (vrt. betonirungon saumavalut), jolla vinossa olevaa runkoa voidaan oikaista. Tämän takia perus-tuksilta lähdettäessä kaiken tulee olla suorassa aina ylimpään kerrokseen saakka.

Puurunkoisen seinän liitos perustukseen tulee suunnitella ja toteuttaa huolellisesti. Erityisesti ulkoseinällä haasteena tavallisesti ovat:

• seinän tukipinta sokkelissa
• sokkelin lämpökatkon sijainti seinän alla
• sokkelin ja puuseinän välisen liitoksen ilma- ja höyrytiiviys
• liitoselimet, joilla seinä kiinnitetään perustukseen seinään kohdistuville voimille (korostuu erityisesti jäykistävissä seinissä).